tiistai 14. lokakuuta 2008

Treenitauko

Meillä on ollut reenitaukoa nyt jo lähes kuukauden päivät ja vielä reenitauko jatkuu. Lähetään reilu viikon päästä 2 viikon honeymoonille mieheni kanssa, jolloin koira menee hoitoon. Eli Mikin kanssa palataan reenailuun joskus marraskuun puolivälin paikkeilla, silloin on varmasti sekä koiran että mistajan motivaatio korkeella.

keskiviikko 10. syyskuuta 2008

Vaaralliset treenit

Tän päivän reenit ois pitänyt jättää ehkä väliin niin kun meinasin, koska olin jo valmiiksi hernenenässä koiran kanssa, ei niin onnistuneen (= koiran korvat hukassa) peltolenkin vuoksi. Menin reeneihin kuitenkin muille maalimieheksi ja otin myös koiran mukaan.

Olin ensimmäinen maalimies ekalle koiralle. Koira löysi hienosti mut ja palkkasin sen ensin nameilla jonka jälkeen aloin leikkimään kahden pallon leikkiä, kammetessani maasta ylös tuntui kipua kädessä ja kuului krunts ja huomasin että kämmenestä tulee verta. Käsi oli vissiin ylös noustessa osunut johonkin keppiin/ lasiin/ tai jotain. Onneksi edes Johannalla oli nenäliinoja sain ensiavuksi tukon käteeni jollai sain hieman tyrehdytettyä vuotoa. Veetin suoritettuaan hakuradan, kävin huuhtelemassa haavaa vedellä. Kävin myös autolla tekemässä painesiteen ensiapulaukun tarpeista, mutta keskenhän mä en reenejä halunnut jttää joten paikkaaminen saisi odottaa.

Veetin jälkeen tuli vuoroon Vito, jolle meni maalimies piiloon, ennenkö koiraa kerettiin lähettämään maalimiehelle koira vinkaisi keskilinjalla. Koiraa oli pistänyt maa-ampiaispesästä ampiainen, joten kyseisen koiran reenit jäi siihen. Onneksi autoilta löytyi kyypaukkaus ensiavuksi koiralle. Seuraavan koiran kohdalla ei tapahtunut haaveria, mutta meitä oli enää jäljellä yks kunnossa oleva maalimies, sekä minä puolikuntoisena.

Olin suunnitellut Mikille 5 maalimiehen reenejä. Koska meitä ei ollut enää kuin kolme piti soveltaa. Maalimiehet piti otaa sen verran lähelle että näin piilomerkit keskilinjalle ja maalimiehet otin siirtyvinä, koska niitä ei ollut kuin kaksi. Kaks ensimmäistä maalimiestä meni hyvin. Kolmonen ja nelonen piti tehdä siten että haen hajun ensin neloselta ja sitten kolmoselta. Kaikki meni hyvin siihen saakka kun lähetin mikiä kolmoselle. Mikille oli jäänyt niin vahva muistikuva 4 maalimiehestä, että lähti sinne, eli teki piston väärälle puolelle keskilinjaa, muuten teki hyvän pitkän ja syvälle menevän piston. Hain sitten vielä kolmosesta hajun ja lähetin koiran sinne, tämän Miki teki hienosti. Mikillä on kyllä mieletön maalimies motivaatio, siitä huomaa että jotain on tehty oikein, sillä alkuunsa Miki lähti heti maalimieheltä mun luo eikä malttanut edes syödä sielä.

Yhteenveto reenistä: Mikin motivoitunut työskentely ja hyviä suoria pistoja, paitsi yks joka oli kyllä muuten hyvä pisto vaikkei koira mennyt oikeaan suuntaa. Yksi ampiaisen piston saanut koira, joka voi jo illalla hyvin. Konkreettisesti reeneistä äi käteen haava, jonka kävin terkkarissa paikkauttaan, 4tikkiä kämmeneeseen ja loppuviikko sairaslomaa töistä.

perjantai 5. syyskuuta 2008

Esine-etsintää ja rulla-ilmaisua!

Tiistaina meillä oli Hanna, tämän vuoden haun suomenmestari, opettamassa meille esineruutua ja rullailmaisua. Mikillä on ihan oikea ajatus tuoda mulle rulla, mutta Miki ei tuo sitä suoraan vaan tiputtelee sitä matkan varrella. Esineillekin Miki lähtee hienosti, mutta jättää niitä tuomatta/tiputtelee, masentavaa. Nyt vaan kotona kovasti treeniä. Ulkona on vaan koirasta niin paljon kaikkea kivaa, ettei millään haluais tuoda tavaroita. Sisällä kyllä kuskataan tosin sama ongelma on sisälläkin et niitä tiputetaan ennenkö kerkiän sanomaan irti tms. Nyt koitan taktiikkaa että esine on lähellä et saisin käden suoraan sen alle ennenkö Miki kerkiää niitä tiputtamaan.

maanantai 1. syyskuuta 2008

Unohtunut hakuilu...

Sunnuntaina pääsimme pitkästä aikaa hakuilemaan, ajattelin ottaa Mikille aika helpot perustreenit koska taukoa oli ollut. Ajattelin että koira on ehkä jo unohtanut koko touhun. Treeniporukassamme oli myös uus ihminen, joten oli taas mielenkiintoista nähdä Mikin reagtio uudellaihmisellä.

Autosta päästyään Miki veti kuin viimeistä päivää kohti hakumetsää, joten pelko siitä, ettei se muistais mistä on kysymys, oli turha. Ykköspiston halusin pitää helppona peruskamana, joten äijä 50metriin tai hiukan kauemmas. Maasto ei ollut mitään tasaista kangas metsää muttei myöskään kovin hankala kulkuista. Kävin hakemassa hajun äijältä ja palasin keskilinjalle lähettämään koiran. Miki pinkoi kun viimeistä päivää suoraan maalimiehelle, jipii, Miki ei myöskäänpunkenut syliin, mutta malttamattomasti olisi kyllä syönyt molemmat kipot. Tänää mulla oli kaksi kippoa maalimiehillä, ensimmäisen kipon missä oli vähän kissanruokaa sai antaa heti ja toisesta oli tarkoitus syötellä, kunnes pääsin paikalle.

Toinen ja kolmas oli tarkoitus ottaa hieman vaikeutetusti, mutta koska piilot ei ollutkaan siten kun olin ajatellut otin myös ne yksittäisinä. Kakkosmaalimies oli meidän reeniryhmässämme uusi. Ennen Miki on hyvin varovaisesti mennyt uuden maalimiehen luokse ja varoen syönyt namit tai mielummin vaikka lähtenyt vähän kauemmas haahuileen otettuaan yhden namin tai sitten lähtenyt mua vastaan, tänää tätä ongelmaa ei ollut. Maalimies kehui kuinka hienosti Miki oli ollut, Miki ei myöskään pitänyt mitään kiirettä maalimieheltä pois, joten hieno juttu. Tuttujen maalimiesten kanssa kun tuppaa välillä oleen ongelmaan syliin tulosssa ja koko naaman putsauksessa, joten on hyvä että kisoissa, jos sinne joskus päästään, on tuntemattomat maalimiehet. Kolmas äijä oli ihan hyvä peruspisto.

Miksi koira ei keskity!

Tämä oli yksi päällimmäistä ajatuksistani perjantaina kun otettiin muutama toko juttu- Paikka oli uus-vanha, eli olimme siellä joskus reenanneet, mutta nyt oli ollut taas taukoa. Paikka makuu ei meinannut millään sujua edes lyhyitä aikoja. Yhden onnistuneen suorituksen jälkeen päästin Mikin haisteleen kentän laidalle ja yksi syy paikka makuun epäonnistumisiin löytyi, nimittäin ripulikakat, joita tuli useammat. Ei siis ihme etti paikka makuu onnistu, kun kokoajan oli hätä. Ennen reeniä tuli normikakat, mutta visiin maha meni hetkellisesti = luppuillaksi ripulille edellispäivänä syödystä luusta.

Paikkamakuun lisäksi otin muutaman perusasennon, pari kertaa hyppyä, seuraamista ja seisomista. Perjantain reenit oli kokonaisuudessaan aika lyhyet, mutta ei se määrä vaan se laatu. Mukavasti Miki ottaa seuraamisessa kontaktia, aina välillä, mielestäni edistystä on tapahtunut.

perjantai 22. elokuuta 2008

toko

Oltiin torstaina jälleen tokoilemassa Pirkkahallin hiekkakentällä. Tälläkertaa viritin Mikin perään agilitssa käytössä olleen narun. Kentän läheisyydessä oli paljon häiriöö aiheuttavia tekijöitä, joten siihen nähden Miki teki pätkiä hyvin. Muutaman kerran Miki katsoi koiria kauempana sen näköisenä että tekisi mieli mennä, mutta... ja jäi mun kanssa tekeen hommia.

Kentän pinnassa oli joku aivan ihana tuoksu, joka veti nenää maahan. Paikkamakuussa ahnehdin liikkaa ja sain Mikin nousemaan kerran ylös, sitä lukuunottamatta mukavasti meni. Luoksetuloja piti ottaa, mutta kentän toiseen päähän tuli isokasa urheilija tyttöjä veryttelemään, joten jätin homman siihen, koska olisi ollut liikaa häiriötekijöitä. Ens viikolla sitten taas uudelleen, koska lähen perjantaina viikonlopuksi ratsastusvaellukselle ja Miki jää kotiin Jounin kanssa rakentaan.

keskiviikko 20. elokuuta 2008

Tokoilua

Tänää käytiin tekemässä muutama tokujuttu kentällä. Kontakti oli kiitettävää verrattuna esim. pinsereiden kesäpäivään, minkä toku jutta Miki ottanut kontaktia juuri ollenkaan. Seuraamista hihnassa teki muutamia pätkiä kivasti. Tänää myös muisti mitä sana istu tarkoittaa, välillä kotona kun menee mahaan istumaan pyydettäessä.

Otin muutaman kerran pienieä pätkiä paikalla makuuta. Kerran nousi kun kävelin pois päin, meni kuitenkin takaisin maahan käskystä, jonka jälkeen jatkoi vielä matkaa ja palasin palkkaamaan. Jätin Mikin myös paikalla makaamaan kahden ihmisen luokse ja kiersin itse auton, tässä Miki pysyi kiitettävästi. Otin vielä muutaman kerra toko hyppyä. Mukavasti Miki menee jo yli seisomista esteen toisella puolella pitää vielä harjoitella, kuten yleensäkin seisomista.

Reenaaminen sinänsä meni mukavasti mutta se autoon meno!!! Mä en kestä tätä veivaamista, yritin namilla, tein niin että laitoin Mikin autoon ja otin sen heti takaisin reenikentälle, palkkio autoon menosta, pari käskyä hypätä autoon ja sitten nostaminen, tää on aina yhtä hankalaa varsinkin jo paikka muuttuu. Reenien jälkeen jäin vielä käyttään Mikiä koirapuistossa juoksemassa, koirapuistossa oli yks koira, jotka lähti kun oltiin menossa, koska se ei siedä muita uroksia. Hetki koirapuistossa ja vesisateen yllättäessä uusi yritys autoon menoon, sateesta johtuen Miki hppäsi toisella käskyllä autoon. Kotonahan autoon meno ei ole vaikeaa pikemminkin päinvastoin, Miki jättää jopa leikin koirakaverin kanssa kesken, kun käynnistää auton ja joskus ei haluisi tulla autosta pois. Jos käydään kyläilemässä tms. niin myöskään silloin autoon meno ei oo ongelma.

Reeneissä katellessani muita koiria tuli fiilis et annetaan urospinseri hyvään kotiin, mä en vissiin osaa kuin pilata koiran. Eikä voi sanoo et muut oli vanhempia, koska joukossa oli yli vuoden Mikiä nuorempi koira.

maanantai 18. elokuuta 2008

Treenitauko loppuui

Mikille tuli treenitaukoa heinäkuunloppu ja elokuun alku kaikista harrastuksista, omien kiireiden vuoksi. Agilityssä oltiin oltu viimeksi heinäkuun 13 päivä ja tänää oltiin pitkästä aikaa. 4 viikon aikana ryhmä oli edennyt rataharjoitteluun.

Tänää ratana oli puomi, hyppy, putki, muuri, pituus, putki. Hieman jännitti, koska en oikeesti ollut tehnyt koiran kanssa mitään kuukauteen en eagilityä, en hakua, enkä tokoa. Ensin otin Mikin kanssa muistin virkistykseksi putkea, mihn se meni melkein ennenkö kerkisin pyytämäänkään. Seuraavaksi otin putki, muuri, minkä Miki kiersi. Muuria oltiin tehty Mikin kanssa kerran joskus talvella maneesissa. Tehtiin muuri ja pituus ensin sitten yksittäisinä esteinä tänää ja kerran kokeilemisen jälkeen ne sujui jo mukavasti. Otettiin vielä reeni pätkänä putki, muuri, pituus, putki, joka meni mukavasti. Sitten radan kimppuun...

Ohjasin Mikin puomille, jonka ylös menossa hieman epävarmuutta ja hitautta, mutta kun pääsi ylös niin vauhti löytyi ja sain mennä vauhdilla palkkaamaan alas menolle, missä muutama nami ja rata jatkui. Ensimmäinen ohjaus hypylta putkelle oli mulla myöhässä ja samalla alkoi radan reunalta kuulua koiran haukuntaa, mihin Miki reagoi nopeasti ja mä hitaasti enkä saanut kiinni narusta, joten sain käydä hakemassa koiran radan reunalta. Ja eikun uusiksi seuraavalla kerralla olin itse nopeampi ja rata sujui hyvin.

Toisella kerralla Miki teki loisto alastulon puomilta ja loisto rataa, mutta sitten ite myöhästyin hieman jälkimmäiseen putkeen ohjaamisella. Kaikesta huolimatta Miki meni putkeen ja lopetimme radan hyvillä fiiliksillä. Kantakti koiralla oli parempaa kuin kuukausi sitten. Tätä on varmaan edesauttanut omaan kotiin muuttaminen ja oman oman kodin säännöillä eläminen.

Miki hetkeksi autoon ja tämän jälkeen harjoiteltiin keinun alastuloa. Miki meni kamalalla vaudilla kohti pöytää, jonne se sitten hyppäsikin innokkaasti. Mikin odotellessa pöydällä aloittamista kurssinvetäjä sai päähänsä vaihtaa keinussa puolta menemällä keinun ja pöydän välistä pienestä tilasta. Miki koki tämän uhkaavana ja ilman varoitusta nappasi ohjaajaa, tämä tietää todennäköisesti meidän agilityn harrastuksen loppua ja ryhmästä ulos lentämistä. Tähän asti kurssin vetäjä on aina seissyt keinun vieressä ja hidastanut sen alastuloa, mutta koskaan aikaisemmin mitään vastaavaa ei ole ollut vaan Miki on suhtautunut neutraalisti häneen. Kurssin vetäjä on myös aina vaihtanut puolta kiertämällä pöydän takaa eikä mennyt välistä. Tilanteen jälkeen Miki vaan heilutti häntäänsä.

Me reenasimme Mikin kansa keinua sitten niin että laskin itse kädelläni keinun yläpään pöydälle ja Miki meni tästä keinulle, pari kertaa myös Miki itse läppäsi keinun pöydälle ja meni sen siitä. Onneksi olimme tehneet keinua ennenkin niin ettei sen paukahdusta maahan oltu kokonaan hidastettu ei pamahdus ollut mikään uusi juttu Mikille. Välikohtausta lukuunottamatta keinutreeni meni hyvin, vaikka alkuunsa Mikillä oli kova kiire targetille, parin kerran jälkeen sain sen paremmin kuuntelemaan odota käskyä.

Muut meni radan vielä toiseen suuntaan, mutta koska me oltiin viimeisenä eikä ohjaaja katsonut kelloa, jäi meiltä tekemättä rata toisinpäin, sillä seuraavat tulivat jo radalle.

sunnuntai 13. heinäkuuta 2008

Agiliitoa

Mihinkä kaikki aika on mennyt. Huomaan, että yhdet agireenit on jäänyt päivittämättä ja viime viikolla ei ollut reenejä ollenkaan, koska oli agirotu, jossa olin töissä talkoolaisena 6-12h joka päivä. Agireeneistä, jotka on jäänyt päivittämättä päällimmäisenä on muisto siitä, kuinka hienosti ja vauhdilla Miki juoksi A-estettä.


TÄnää reeneissä tehtiin hyppyharjoitusta, lähinnä tämä muistutti hevosten in-and.out:ia, eli esteet oli niin lähekkäin ettei väliin mahtunut yhtään askelta. Ensimmäisellä kerralla annoin Mikille luvan hypätä ja sen jälkeen huusin eteen, minkä seurauksena Miki hyppäsi kaksi viimeistä estettä yhdellä hypyllä. Tämän jälkeen annoin vain alussa hillityn hyppykäskyn ja harjoitus sujui paremmin. Miki keskittyi itse katsomaan hyppykohdat ja hyppäämään rauhallisesti esteet yksittäin.


Keinua isolta pöydältä pienelle pöydälle, mikä sujui hyvin. Puomia. Keppejä, näissä meillä on vielä reenaamista.

maanantai 23. kesäkuuta 2008

Agility

Sunnuntaina oli agilitytreenit. Miki oli ollut Jounin kanssa mökkeilemässä torstaista launataihin, kun mä oon ollut juhannuksen yötöissä, joten nähtiin Mikin kanssa vasta sunnuntai aamuna ennekö menin nukkumaan. Miki oli koko päivän väsynyt, kuten myös minä, joten yhtä lenkkiä Mikin ja Milan kanssa nukuttiin koko päivä. Hiljaa mielessäni mietin treeneihin lähtiessäni, mitäköhän niistä tulee ja jaksetaanko kumpikaan tehdä mitään.

Treenit alkoi lupaavasti sillä Miki hyppäsi äidin auton takapenkiltä ilman lupaa = ennenkö kerkesin laittamaan hihnan kiinni, vapauteen. Kyllä mua hävetti sillä säännöt nimenomaan kieltää koiran pitämisen vapaana muuta kuin koiran suorittaessa rataa. Päätin olla kutsumatta Mikiä autolle, sillä siitä olisi seurannut epäonnistuminen luoksetulossa, niinpä näytin Mikille suunnan metsään, johon mentiin sitten ilman hihnaa lämmittelylenkille, missä Miki tuli iloisesti aina kutsuttaessa luokse. Tämä oli heti parempi alku treeneille.

Tänää meitä oli 5 koirakkoa. Vissiin Miki oli niin ihmeissään mun kanssa puuhaamisesta, että vaan haki koko treenin ajan kontaktia kuin kysyen mitä saan tehdä ja teki kaikki tosi mahtavasti eikä edes yrittänyt hävitä mihinkään. Aivan mahtava tunne, vitsi kun onnistuttas aina näin hyvin.

Reeneissä tehtiin keinua pöydältä maahan, vanha tuttu sekä uutena versiona keinua maasta pöydälle, mikä myös sujui kun vanhalta tekijältä. Multa meinas lähteä jalat alta kun sanoin Mikille vanhaan tapaan odota kesken keinun että se hidastaisi ja keinu saisi laskeutua hitaasti (ohjaaja laskee keinun hitaasti) ja koira pysähty kuin seinään, uskomaton en ois ikinä uskonut et Miki tekisi noin hienosti tämän eikä ole aikaisemmin niin hienosti hidastanutkaan.

Keinun lisäksi tehtiin hyppy, hyppy, putki, pussia, joka menui hienosti. Palkkasin tässä Mikiä kinder-munalla, joka toimii hyvin näissä vahti jutuissa, koska lelujen perään Miki iei lähde. Koska edelliskerralla A-este oli ollut kauhistus niin tehtiin loivempaa A-estettä, joka meni mallikkaasti. Ensimmäisellä kerralla Mikiä jännitti ja jalat tärisi eikä meinannut namitkaan maistua, seuraavilla kerroilla ei nameja edes huomattu vaan juostiin iloisesti alastulo kontaktille odottamaan. Tästä lähtien vien koiran aina muutamaksi ppäiväksi hoitoon/annan Jounille paikkaan johon en mee jos treenit alkaa sujuun näin hyvin.

keskiviikko 18. kesäkuuta 2008

Agility

Sunnuntaina tehtiin agilityssä kontaktiesteitä ja keppejä. Kontaktiesteistä otettiin keinua pöydältä sekä puomin alastuloa pöydältä ja A-estettä ihan A-esteenä. Puomin alastulossa ensimmäisen kerran Miki meni aivan omissa maailmoissaa, sen jälkeen keskittyi kuuntelemaan ja meni hienosti. Keinu meni ihan kohtuullisesti ja Miki alkaa pikkuhilja oppimaan luvan odottamista keinun laskeuduttua. A-este oli Mikille kauhistus, kuten monelle muullekin. Mikiä palkittiin siitä jo että se uskalsi nousta niin ylös että takajalat koskettivat A-estettä, jonka jälkeen se pyydettiin pois, tätä tehtiin muutama toista ja sitten lopetettiin, ensi kerralla koitetaan loivempaa A:ta.

Kepit on meille se haaste ja vaikeus. Olen tehnyt mökin pihalle 6kepin virityksen, joita Miki tekee vinkulelun perässä hirmuisella vauhdilla, agility/treenitilanteisse lelut ei kiinnosta, mutta mökin pihassa ne on kivoja. Agilitykentällä Mikin keppien tekeminen on kuin hidastetusta elokuvasta, eikä namit saati sitten lelut tunnu kiinnostavan. Sunnuntaina Miki sylkäisi namin suustaan, jolloin vetäjä epäili nameissa olevan, joo kyllä huonoja nameja, kun olin keittänyt sydäntä, joten vika oli tuskin niissäkään. Vika ei voinut olla myöskään siinä ettei koiran olisi ollut nälkä sillä Miki oli syönyt edellisen kerran kunnolla perjantai-iltana eli oli ollut lähes 48h syömässä, koska ruoka ei ollut kelvannut. Ruuassakaan tuskin on ollut vikaa, koska se oli lihaa ja nappuloita, jotka Miki on yleensä syönyt.

Keppi asiaa pohtiessani muistin että Miki teki pentuna alkuun niitä hienosti, mutta murkkuiässä ennenkö lopettiin agility sitä ei huvittanut mennä niitä, jolloin silloinen vetäjä ehdotti että laitetaan hihna niin Miki ei pääse karkuun ja kun hän oli laittamassa hihnaa Miki yritti purra, jolloin hän antoi Mikille kurin palautuksen, joten olisiko tämä koiran muistissa ja sen takia kepit treenissä on tylsät vaikka sekä treenipaikka että vetäjä on eri... Nyt mennää keppejä isojen kehujen ja namien kanssa ja mökin pihassa nautitaan niistä leikkimällä ja tehään niitä isolla vauhdilla.

Viime viikon hakutreenit

Muistellaanpa viime viikon hakutreenejä ennen tämän päivän koitosta! Meillä oli viime viikolla taas kokeneempi hakuilija mukana, joka sanoi että ehdottomasti kaikki maalimiehet takalinjalle, koska kisoissakin maalimiehet on takana. Mikillä oli taas rullakaulassa, mikä hyvää tässä vaiheessa on se ettei Miki häiriinny/reagoi rullaan mitenkään.

Tehtiin viime viikolla niin että haimme hajun kakkosmaalimiehestä ensin, jonka jälkeen haimme ykkösmaalimiehestä hajun, tämän jälkeen lähtin Mikin ensin ykkösmaalimiehelle ja sen jälkeen kakkosmaalimiehelle. Molemmat maalimiehet Miki löysi mutta mm. suoruudessa oli toivomisen varaa, kuten myös omassa lähettämisessäni. Kolmosmaalimiehestä hain yksinään hajun, Miki hieman hämäänty, kun Piia käveli meidän kanssa kohti maalimiestä, kuitenkin löysi maalimiehen, nelosmaalimiehelle Miki meni hienosti, joten siihen oli hyvä lopettaa.

Tänää aijon ottaa samanlailla kun viime viikolla että haen hajun ensin kakkosmaalimiehestä ja tämän jälkeen ykkösmaalimiehestä ja jos tämä menee hyvin otan samalla tavalla kolmos ja nelosmaalimiehet. Ulkona vaan sataa täysillä vettä joten pinserin motivaatio hakuiluun vesisateessa ei ole ihan huippua.

keskiviikko 4. kesäkuuta 2008

kesäkuun ensimmäinen agility

Taukoa agilitystä oli pari viikkoa, kun edellisellä viikolla meillä oli menoa. Reeneissä oli 90asteen kulmaa hypyillä sekä putkeen pimeestä kulmasta menoa. Muut olivat tehneet näitä edellisellä kerralla. Miki meni kohtuullisen hyvin temput, mutta hallinta ja hihnanlaitto säätö oli taas pakko vääntää läpi.

Hakuilua

Tänää oli taas kokeneempi hakutreeneissä. Ennen treenenihin lähtöä Miki kyllä vartioi porukoilla niin tehokkaasti asuntoa, että mietin onko järkeä viedä sitä mihinkään reenaamaan, vai syökö se ihmisiä. Olin keittänyt päivän treeniä varten kieltäkin että on kunnon herkkua, kun viimeksi Miki ei taas pysynyt maaalimiehillä.

Autossa mulla oli taas matkassa molemmat koirat, sillä Anun oli tarkoitus tulla Milaa hakuiluttaan hieman myöhässä tai mä olisin hakuillut Milankin kanssa. Olin päättänyt ottaa Mikille vain kaksi pistoa, varuiksi oli kolmas kippo. Autosta ulos otettaessa Miki ei suostunut koskemaankaan kieleen, ei myöskään lämmittely vaiheessa, ainoastaa sillä oli kova kiire metsään, joten mun epäilyt vaan kasvoivat. Maalimies käyttäytyminen oli yksi päivän epäilyistä, koska viimeksi Miki oli hieman päällekäyvä kahdella ensimmäisellä maalimiehellä.

Molemmat pistot tehtiin samoihin paikkoihin, missä edelliselläkin oli ollut maalimiehet. Ensimmäiseksi maalimieheksi olin päättänyt ottaa Mikille mieleisen ja tutun Anun. Hajua hakiessani Mikiä lähti keskilinjalta innokkaasti metsään, mutta matkalla olisi kiinnostanut vaan maassa olevat koiran hajut. Hajun saatuaan palattiin keskilinjalle, jossa Miki piippasi sen merkiksi että joku puuttui joukosta. Lähetin Mikin maalimiehelle aivan etutakakulmaan, jonne Miki teki hienon suoran piston. Maalimies käyttäytyminen oli lähes mallikasta eikä Anulle ollut tullut tunnetta että koiran ahdistaa, tosin enemmän olisi voinut pysyä taastu vielä maan pinnalla.

Kakkospisto hajuhakemisineen olisi voinut olla lähes tulkoon oppikirjasta, myös maalimies käyttäytyminen oli esimerkillistä. HYVÄ MIKI. Kun kaikki maalimiehet oli löytynyt annoin kaikille hakuryhmäläisille nameja, joita he sitten syöttelivät Mikille, jotta Miki tottuisi vieraisiin käsiin. Mikillä oli nyt toista kertaa rullakaulassa "koristeena", tämä ei Mikiä hetkauta eikä koira ole sitä huomaavinaankaan, joten kaikki toistaiseksi hyvin.

Viestikurssi

Viime viikolla olin kaksipäiväisellä viestikurssilla. Tiistaina oli teoriaa ja torstaina oli käytäntöä. Kurssin pitivät YLÖK:läiset Katriina ja Tomi Nummela, joiden koira on viestin käyttövalio, joten hyvin osaavat kouluttajat.

Olin Anun ja Milan kanssa kurssilla, koska epäilin ettei Mikistä tähän hommaan olisi. Jounin kanssa ollaan joskus juoksutettu Mikiä meijän väliä, jolloin se on ihan hyvin mennyt. Mila vaan on niin ihana makkara ja ihmismotivoitunut koiruus. Milan kanssa reeni sujui todella hyvin, hieman mielummin Mila juoksi mun luokse kun Anun luokse, mistä tämäkin nyt johtuu mene ja tiedä.

Miki oli autossa mukana, koska olin päättänyt ottaa sen kanssa toko-estettä. Koska Miki oli mukana koitettiin Anun kanssa ottaa myös sillä viesti pätkää näköyhteydellä. Anu vei Mikin metsä päähän, josta Anu lähetti Mikin mun luokse. Miki lähti ensin hyvin etenemään, mutta kun kuuli mun kehut lähti juoksemaa suoraan pellollem josta sain sitä sitten metsästää, kun kutsuista huolimatta ei tullut lähellekään mua. Mun luota Miki taas juoksi hienosti Anun luokse, mutta taas oli ongelma vastassa kun olis pitänyt juosta mun luokse. Tässä vaiheessa totesin ettei tästä koirasta tuu viestikoiraa. Grillikanakaan ei kiinnostanut, vaikka normaalisti Mikille suurta herkkua, kaiken lisäksi Mikiä oli paastotettu lähes vuorokausi, joten nälkä ois pitänyt olla, mutta kun ei niin ei.

Kurssin jälkeen otettiin Mikin knassa toko estettä, mutta sekin on tehtävä hihnassa, sillä muuten Miki lähti huiteleen. Kun koiralla on hihna/naru perässä se pysyy paremmin lähellä, kun tietää että sen saa kiinni. Olenko itsevarmempi silloin vai tietääkö koira että on turha yrittää kovin kauas nyt on ohut naruperässä, mene ja tiedä. Tokoeste esteenä meni ihsn hyvin.

sunnuntai 25. toukokuuta 2008

Sunnuntain reenailua!

Tänää olis ollut aamusta hakutreenit ja illasta agilitytreenit, mutta koska oli häihin liittyvä palaveri niin jäi agility välistä. Hakutreenit meni päin p... parin viikon tauon jälkeen. Ottaa päähän suunnattomasti, kun on pitkään mennyt hyvin. ¨

Ensimmäisen ratkaisevan virheen tein minä, mutta loput oli sitten jotain muuta. Luulin että Mikillä on hihna kiinni, kun annoin luvan tulla autosta, no se ei sitten ollutkaan ja Miki karautti elämänsä kyllyydestä metsään ja juoksi sielä aivan hulluna kutsu huudot oli aivan turhia. Oli kuulemma näyttänyt siltä että tekee töitä, siinä vaiheessa kun pääsiin juosten perille koira lähinnä piti hauska ja merkkaili.

Ensimmäinen maalimies oli piilossa jo valmiiksi toinen kerkesi pois onneksi. Autolta koitin kyllä huutaa että tulevat pois piilosta. Ensimmäinen maalimies oli kuitenkin heittäytynyt piiloon. No kun lopulta sain koiran kiinni niin pääsin lähettämään sen maalimiehelle. Lähetin koiran merkiltä missä oltiin sovittu maalimiehen oleva. Kaiken lisäksi hain hajua maalimiestä. Keskilinjalla oleva ei sanonut missään vaiheessa että maalimies ei ole sovitussa paikassa. Ihmettelin kun lähetin Mikiä kun koira lähti aivan kummalliseen suuntaan, vaikka 1piilo oli lähellä. Miki löysin äijän, mutta oli aika kierroksilla että syliin tuuppasi.

Kakkospistossa ei ollut muuta vikaa, mutta Miki edelleen kierroksilla minkä seuraksena se hyppi ja pomppi maalimiehen syliin kaikkea muuta kuin fiksusti ja turvallisen näköisesti. Kolmos maalimiehen halusin lähelle, että lähetän Mikin suoraan, no maalimies ei ollutkaan lähellä, mitä en tiennyt. Joten lähetin Mikin sinne suoraan, Miki meni eikä onneksi ollut enää kierroksilla vaan söi kauniisti namit, pisto ei ollut kovin suora, mikä takia otin vielä 4piston, jonne kanssa tarkoitus lähettää koira suoraan. Miki lähti haahuileen huitsin nevadaan, kun päästin sen a unohti työn teon, eikä toivookaan saada koiraa kiinni. Kuitenkin palas takaisin lähetyspaikkaan, josta juoksi suorilta maalimiehelle eli teki täydellisen piston muuten mutta koira ei ollut kyllä hallinnassa.

torstai 22. toukokuuta 2008

Tokokurssi

Maanantaina Miki ei oikein jaksanut keskittyä reenaamiseen. Miki ei ollut syönyt edes aamuruokaansa, joten sen olis pitänyt olla nälkäinenkin. Kuitenkin paljon meni ajasta siihen että yritin saada nenän pois maasta. Niinpä teimme helpompia treenejä. Paikkamakuussa Miki oli kaks minuuttia, mutta kävin palkkaamaan sitä aina kontaktin ottamisesta, ettei vaan pääse nousemaan ylös.

Muita reenin aiheita oli maahanmenoa, luoksetuloa, seisomista, seuraamista. Seisomista treenattiin keskiviikon hyppytreeniä varten. Reeni määrään nähden Miki seisoo hienosti. Keskiviikkona tokoesteen ylittäminen olikin mielenkiintoista. Meidän kenguru ei millään olis hypännyt yli vaikka lihapullat odotti toisella puolella, vaan Miki olis kiertänyt esteen. Niinpä me hypittiin yhdessä estettä ensin muutama kerta, jonka jälkeen Miki jo hyppi hienosti. Ilman hihnaa koitin ottaa hyppyä, mutta lopputulos oli että Miki lähti metsään haisteleen eikä mun ruuat kiinnostanu yhtään. Harjoiteltiin myös esteen toisella puolella seisomista, mikä sujui ihan hyvin. Loppujen lopuksi sain tehtyä reenin niin että Miki hyppäsi esteen toiselle puolelle (missä ei ollut namia odottamassa) annoin seisomiskäskyn ja palkkasin samantien, tämä meni hyvin. Joten hyvä fiilis jä loppujen lopuksi reeneistä.

Harmillisesti aika menee eteenpäin eikä tokokurssista ole kuin yksi kerta jäljellä. Tiistain tottikset jäi tälläviikolla väliin, koska piti maalata kotona seinä.

tiistai 13. toukokuuta 2008

Tavoitteena tokon alokasluokka

Maanantaina otettiin luoksepäästävyyttä, mikä meni paremmin, tosin kukaan ei yrittänytkään tulla koksketusetäisyydelle, jje pointsit Mikille pienestä edistymisestä. Sitten otettiin paikka makuuta, Miki oli jo lähes minuutin pätkiä ilman palkkaa. Loppu reenissää toisessa paikka makuussa nousi ylös ja kävi haistaa nartun, pirun otus, tämän jälkeen palautu paikalleen ja oli siinä loppuajan, niin kuin ei oi mitään hölmöä tehnytkään.

Harjoiteltiin maahan menon nopetta, Mikillä jää helposti kyynerpäät hieman maasta irti sekä välillä menee takapää edellä, nyt pitää itse tsempata ja kiinnittää huomiota mistä palkkaa. Seuraamista tehtiin, tämä meni paremmin kuin viimeksi. Kontaktiharjoituksia tehtiin hieman erilaista kuin viimeksi.

Nyt vaan tiukkaa treeniä viikon ajan ja ensi viikolla paremmalla menestyksellä.

sunnuntai 11. toukokuuta 2008

Äitienpäivä agility

Tänää meitä ei ollut kun kolme koirakkoo niin jäi hyvin aikaa tehä kaikki rauhassa. Ensin otettiin taas puomin alastuloa, mihin Mikillä oli kova kiire, et tänää meni reeni hienosti. Puomin alas tulon jälkeen otettiin keinua pöydältä, ja alas menoa edelleen hidastettiin. Miki ei juurikaan reagoinut kolahdukseen, mikä oli hyvä.

Keinun jälkeen oli vuorossa kolmen esteen rata. Oli puomin alastulo, siitä hyppy ja hypyn jälkeen putki. Suurin hankaluus Mikille on tällä hetkellä hyppy, mikä on jännä, koska muualla koira hyppii kuin kenguru. Miki hyppii normaalisti jopa tasamaalla eteenpäin, mutta agilityssä hypy, joka edelleen matalalla ei oo kovin mieluisa. Agilitykurssin alussa Miki hyppi esteitä tosi korkeelta vaikka rimat oli lähes maassa, sen jälkeen kun Miki kerran kolautti jalkansa hypyn rimaan, on hyppääminen ollut hieman hidastetun näköistä ja koiruus on yrittänyt välillä kiertääkin esteitä.

Lopuksi tein Mikin kanssa hieman keppejä, mutta koska Mikillä on tällähetkellä naru perässään ettei pääse karkaileen niin keppien tekeminen on hankalampaa. Kepeistä Miki ei kovinkaan paljoa pidä. Olisko pentukurssin peruja. Kokonaisuudessa hyvä reeni, keinu ja puomin alastulo sekä putki on Mikille jo aika vahvoja. Oli kiva tehdä Mikin kanssa töitä, pienestä krapulasta huolimatta, onneksi lähdin treeneihin vaikka väsytti.

lauantai 10. toukokuuta 2008

Hakutreenit

Päivän hakutreeneistä ei mitään ihmeempää. Miki teki kolme hienoa suoraa pistoa, joista viimeinen oli vielä aika moiseen ryteikköön. Miki on kyllä uskomattoman hieno hakukoira. Ensi viikolla mulla on toivottavasti jo rullapanta koiralla kaulassa niin pääsee harjoittelemaan sen käyttämöttämyyttä. Sitten onkin vuorossa rullalle opettaminen toko kentällä.

Tokokurssi-päämääränä tokon alokasluokka

Torstaina oli ensimmäinen kerta kurssista. Kurssilla otettiin kontaktitreeniä, minkä Miki osaa aika hienosti.Sitten oli paikalla makuu 2min, Miki nousi kerran istumaan. Mä en kyllä vaatinut siltä niin pitkää aikaa vaan kävin välillä palkkaamassa Mikiä maahan. Meillä oli 6 koiraa rivissä, koirat oli hieman eritasoisia, osa kesällä menossa tokokisoihin osa hieman aloittelevampia ja nuorempia. Me taidettiin kuulua keskikastiin.

Paikalla makuun jälkeen otettiin seisomista. Tavoitteena että seisominen olisi kunnossa 21.5 mennessä jolloin mennää harjoitteleen tokoestettä.

Seuraavaksi otetiin luoksepäästävyyttä, joka menikin sitten penkin alle. Miki istui hienosti mun sivulla perusasennossa, kunnes "tuomari" oli lähellä ja meinas tervehtiä Mikiä, jolloin koira syöksyi hampaat irvessä hirveellä rähinällä päälle, onneksi oli lyhyt hihna eikä sen suurempaa vahinko päässyt tapahtumaan. Mä alan oleen pulassa ton koiran ja sen puremisen kanssa. Tasaisin välein soitellaan a kysytään neuvoa mikin emänomistajalta, joka on eläinlääkäri ja kohtaa töissään ongelmakoiria. Hakumetsä on ainoa paikka missä ihmisiä otetaan varauksettomasti vastaan. Pitkällä hihnalla ollessaan Miki tervehtii ystävällisesti pomottamalla ihmisiä. En teidä oliko tilanne mun puolustamista vai mikin varauksellisuutta. mutta niin kauan kun tilanne on eilisen kaltainen ei meillä oo asiaa tokokisoihin tms. Yks reeniryhmäläinen tuli "omalla vastuullaan" antamaan Mikille makupalaa, Mikin ollessa mun sivulla, tämä sujui hyvin. Kyseinen reenikaveri on ollut joskus Mikille maalimiehenä ja jostain kumman syystä tykkää meijän rontista. Omassa tokoryhmässä ollaan otettu luoksepäästävyttä niin että ihmiset käy meijän edessä kääntymässä, tästä Miki ei ole hermostunut.

Luoksepäästävyyden jälkeen otettiin yksitellen seuraamista. Miki seuraa hienosti kunnes saa palkan, tämän jälkeen on hetken ajatuksissaa, jonka jälkeen seuraa taas hienosti = miki kuvittelee että nyt on taas palkan aika. Kotitehtäväksi tuli tutittaa koiraa pari päivää ja yrittää palkata tieheästi, mutta kuitenkin usein. Tehtiin myös alokasluokan seuraamiskaaviota. Mulle itelle tuntuu hankalammalta täyskäännös oikeaan, kun vasempaan, mutta taidan opetella tokoa varten täyskäännöksen oikealle. Bh-kokeeseen ja pk-puolelle kerkiää opettelemaan sitten täyskäännöksen vasempaan.

Seuraamisten jälkeen otettiin vielä paikalla makuuta. Tällä kertaa Miki oli todella hienosti, eikä yrittänytkään nousta ylös.

torstai 8. toukokuuta 2008

Tiistai toko

Parkkiksella oli aikapaljon häiriö tekijöitä, joten siihen nähden Miki teki ihan hyvin. Ainoa järkytys oli huomata ettei koirani osaakaan perusasentoa. Miki on niin ehdollistunut käteen, jossa on ollut usein vielä nami, ettei sivukäsky merkitsekään sille paikka vasemmanjalan vieressä. Mä kun oon luulut et Miki tekee sivu käskyllä asioita jo hienosti, koska oon yrittänyt ola tosi tarkka ettei se sa palkka vinosta perusasennosta. nyt aloitettiin kotona reeniä uudestaan.

Paikalla makuussa Miki on selvästi kehittynyt ja se alkaa sujumaan jo aika mallikkaasti, voin jopa kotona hävitä pois näkyvistä. Ulkona pääseen liikkumaan aika vapaasti koiran etu- ja takapuollella ja aika kauaksikin.

Tiistaina otin myös luoksetuloja perusasentoon kolmekertaa, jotka ensimmäistä kertaa lukuunottamatta meni mallikkaasti. Ensimmäisellä kerralla Miki mainasi harautua muihin hommiin, mutta korjasi hienosti.

Hyppyä tehtiin muutama kerta. Hyppy sujui alkuunsa hyvin, sitten muutaman kerran jälkeen Miki keksi kiertää esteen, jonka jälkeen otin yhden "iloloikan" mikä sujui hyvin ja tähän lopetin.

päivityksiä tännekin

Hieman on jäänyt treenit heikolle, uuden kodin tekemisen, vanhan siivomisen & muuttamisen, häiden, polttarien jne järjestämisen takia, mutta.

Sunnuntaina oltiin agilityssä ja harjoiteltiin:
Puomin alastuloa, perässä oli putki hämäyksenä. Ensimmäisellä kerralla Miki oli hukassa olevan näköinen mikäs tässä on nyt idea, vaikka siis tehnyt monia kymmeniä kertoja samaa juttua. Kun muisti mistä on kyse reeni sujui hienosti. Miki malttaa hyvin olla kontaktilla vaikka mä en olis ihan vieressäkää.

Puominalastulo ja putki perään, tämä sujui hyvin, kunhan ite olisin nopeampi käskytyksessä. Ensimmäisellä kerralla käsky tuli liian myöhään ja Miki kerkes jo käydä moikkaamassa kurssin vetäjää, mutta käskyn kuultuaa korjas toiminnan halutun laiseksi. Putken jälkeen kytin palkkauksessa kindermunaa, joka oli tosi toimiva, kinder munaa on käytetty myös tokossa palkkana ja Miki tykkää. Kindermuna on keltainen pääsiäismunna yllätyskotelo, johon on laitettu herkkuja eli Miki saa herkut kun aukaisee kotelon.

Keppejä tehtiin muutama kerta, sillä naru kanssa ne oli hieman hankalia. Viritin ekoihin ulkotreeneihin Mikin perään ohuen narun ettei se vaan keksisi että se voi huidella esim. metsässä tai muiden koirien luona kesken treenin.

Keinua, tehtiin niin että ohjaaja hidasti keinua ettei se paukahtanut kovasti maahan. Miki meni hienosti, tosin ei voinut ymmärtää miksi keskellä keinua pitäisi hidasta, sillä targetti oli keinun alastulolla. Kokonaisuudessa reenit meni hienosti eikä apua narua olis varmaan tarvittu, mutta en halua vähään aikaan testata onko se tarpeellinen vai ei.

lauantai 26. huhtikuuta 2008

Haku

Eilen oli hakutreenit, joita on ihan kiva muistella. Ilmakin oli ihana, tosin aika tyyni eli tuulesta ei saanut apua. Tein kolme pistoa, joista kaksi ensimmäistä oli aivan alueen takarajalla, toinen etukulmassa ja toinen oli toisella puolella aika keskellä hakualuetta. Hain Mikin kanssa hajun maalimiehestä ja palasimme keskilinjalle, en oo vielä ottanut näin pitkää matkaa, joten hieman jännitti kerkesikö pinsku touhuamaan jo liikaa paluumatkan aikana. Lähetys käskyllä koira säntäsi vauhdilla maalimiehille ja meni suoraan.

Toiselle maalimiehelle mennessä raukalla oli vaan niin hirvee kakkahätä et kävi maalimiehellä ja sen jälkeen meni tekemään tarpeensa ennnekö haki namit. Kolmas pisto ei ollu ihan yhtä onnistunut, mutta siinä en hakenut hajua maalimeltä vaan pyrin lähettämään koiran ilman apuja. Kolmaskin maalimies kuitenkin löytyi hajun perusteella.. Koiralla on kyllä ihan mieletön motivaatio maalimiesten etsimiseen, jaksaa tehä töitä vaikka kuinka kauan vaikkei heti löytäisikään maalimiestä. Kun saman motivaation sais tokoiluun!

torstai 24. huhtikuuta 2008

Reenipäivityksiä!

Miki treenaa edelleen, vaikka olenkin ollut laiska päivittämään tietoja. Olemme käyneet vähintää kerran viikossa tokoilemassa, välillä on ollut upeita suorituksia ja koira ylittänyt odotukset, välillä taas... no viime reeneissä jouduin siirtymään parkkipaikalle reenamaan, koska en saanut nurmella koiran nenää ylös millään namilla tms ainostaan pitämällä hihnan tosi lyhenä. Parkkiksella, jos olin tarpeeksi kaukana nurmesta, jutut meni ihan hyvin lukuun ottamatta tokoestettä, en tiedä tekeekö jokin hyppäämisessä kipeää/onko tehnyt koska Miki ei tällähetkellä pyynnöstä mielellään hyppää, mutta metsässä loikkii samaan vanhaan tapaan.

Agilityssä, viime viikolla Mikillä oli vauhti hukassa. Tein aika lyhyitäjuttuja ja rimat oli lähestulkoon maantasalla. Vaikka vauhtia ei ollut niin pääasiassa koko reeninajan pää oli kuitenkin mukana, mikä on kyllä parempi vaihtoehto, sillä tiedän et vautia tästä koirasta löytyy.

Hakutreenit sunnuntaina oli menestys. Hieman epäilytti et miten käy, kun Mikiä edeltävistä koirista 3/4 oli ajatukset jossain aivan muualla ja niitä ois kiinnostanut haistelu maastossa enemmän kuin haku, tämä käytös ei ollenkaan tyypillistä kyseisille koirille. Tässä vaiheessa mietin otanko Mikiä ollenkaan ettei mee treenit aivan penkin alle. Miki teki ekan piston vauhdilla ja suoraan, kuten myös kakkospiston. Kolmospistolle haki montussa olevan haun mäenpäältä mutta kokoajan työskenteli intensiivisesti ja innolla. Koska kolmos pisto ei ollut aivan suora, otin vielä neljännen piston, joka oli suora. Tähän oli hyvä lopettaa. Reenien lopuksi koirat pääsivät taas puuhailemaan.

maanantai 14. huhtikuuta 2008

Hakuilua

Tänää olin suunnitellut ottavani Mikin kanssa 5 pistoa, koska treenit oli vasta klo15 iltapäivällä. Koska ilma oli aivan kamala eikä pinskuni suostunut ennen hakutreenejä edes nostamaan koipeaan päätin muuttaa suunnitelmaa. Mikillä oli ulkoillessa coretex mantteli, jottei olis niin kurjaa olla sateessa. Olin katsonut 3:lle maalimiehelle piilot valmiiksi ja esittänyt toiveen että kaikki olisivat valmiiksi piiloissa, koska Miki lähtee maalimieheltä katsomaan, jos joku meinaa lähteä piiloon.

Motivaatio hakumetsään on Mikillä korkeella. Ei paljon räntäsateet haitanneet kun haukun siivittämänä autosta ulos ja kahdella jalalla hakualueelle. Ensimmäisen piston olin ajatellut tekeväni tavalliseen tapaan hajuhaulla. Miki lähti ensin maata haistellen, jonka jälkeen otti ilma vainun ja menimme takaisin keskilinjalle, josta Miki lähti hienosti ja kävi maalimiehen luona, josta lähti samantien (ennen kun maalimies edes kerkesi aloittaa palkkauksen) merkkaileen puita ja huiteleen pitkin metsää, huutelun jälkeen Miki palasi maalimiehelle hakemaan nameja.

Toinen pisto oli sille puolelle mistä tuuli ja toisella pistolla oli Anu maalimiehenä. Olin suunnitellut ottavani tämän suorana pistona ilman hajuhakua, mutta ensimmäisen jälkeen mietin että mitä tehdä... Koska Miki nosti jo keskilinjalla nokan kohti maalimiestä päätin päästää Mikin hakemaan Anua. No Miki lähti mutta ei suinkaan suorinta tietä maalimiehelle vaan teki isoja laajoja kaarroksia työskennellen kokoajan aktiivisesti ja löysi kun löysikin maalimiehen, tosin hieman häiritsi kun kolmas maalimies oli vasta tässä vaiheessa lähtemässä piiloon.

Kolmannelle olin suunnitellut perinteistä hajuhakua jälleen ja näin teimme. Emme päässeet maalimeiheltä palaamaan takaisin keskilinjalle saakka, mutta muuten pisto meni hyvin. Kun pääsi maalimiehen luokse Mikikin istui hienosti ja odotti palkkaa eikä yrittänyt rohmuta kiposta suoraan. Koska ensimmäiset pistot oli epämääräistä työskentelyä päätin ottaa vielä kaksi lisää.

Jätin muut hakuilijat metsään piiloutumaan ja lähdin Mikin kanssa hetkeksi posipäin, olisittepa kuulleet koiran vastailmaisut, kun se yritti kertoa mulle et metsään jäi vielä kadonneita, ettei voida lähteä autolle. Koitin tehdä hieman tokojuttuja, mutta keskittyminen koiralla kokoajan siinä että metsässä on edelleen ihmisiä, muutama hieno perusasento tuli, kun tiesi pääsevänsä sitten hakuhommiin.

4maalimies oli jälleen tuuleen nähden hyvä. 5 maalimiehenä keskilinjan toisella puolella oli Anu, jolle olin vielä antanut maksamakkara tahna kipon extra-palkaksi. Luulin jälleen Mikin saaneen hajun 4 maalimiehestä ja palasimme keskilinjalle. Miki lähti näyttämääni suuntaan, mutta hetken edettyään tekikin kaarroksen ja kävi hakemassa Anun, joka palkkasi Mikin löytämisestä. joten otimme viimeiseksi maalimiehen 4, tämä oli ehdottomasti päivän paras. Oli hyvä lopettaa reenit suoraan salaman nopeaan pistoon, kaiken lisäksi koira istui maltillisesti odottamassa että saa kiposta makkarat yksitellen.

Reenien lopuksi kävimme kääntymässä autolla hakemassa muita koiria ja koirat pääsi vapaana metsään juoksemaan. Eli mukan menossa oli Vito reilu 2v, Lacotte, Mila 7kk, pinseri, Vaapu 8kk, aussi ja aussi 3v, joka oli Vaapun lauman toinen koira, muttei hakuile meidän kanssa. Mikillä ja Vitolla oli aivan loistava saalisleikki ja muutenkin pojat juoksi keskenään ja tytöt katseli et ei voi ymmärtää. Vito juoksi täysillä edellä ja Miki perässä minkä jaloistaan pääsi ja Miki haukkui ajohaukkua.

Agility

Lauantaina vahdettiin ryhmässä reenaustaktiikkaa niin että maneesissa on vain koira, joka tekee ja seuraava koira, jolloin maneesissa vietetyn ajan teho on maksimaalinen ja ulkona voi sitten kävellä tai koira voi odottaa autossa vuoroaan. Mielestäni tämä on hyvä, koska 1.5h on liian pitkä aika vaatia koiralta keskittymistä.

Ensin tehtiin puomin alastuloa, tässä Miki on jo taitava. Seuraavana vuorossa oli kepit. Miki oli hieman tahmea ja huomasin ettei Miki oikein kestä "epäonnistumisia". Jos aloin korjaamaan Mikin tekemistä namilla ohjaamalla Miki lähti huiteleen. Kun aloitin kepit alusta Mikin yrittäessä mennä väärästä välistä ja vielä ennen keppien uudelleen aloittamista pyysin "mokatemppua" esim. istu, josta pääsin palkitsemaan keskittyminen säilyi paljon paremmin. Miki taipuu kyllä tosi hienosti, et siitä tulee varmasti todella taitava kepeillä kunhan keksisi idean.

Viimeisenä otettiin lauantaina putkea, joka on ollut Mikin bravuuri. Jostain syytä Mikiä ei kiinnostanut koko putkeen meno tippaakaan. Koira varsin hyvin tiesi mitä tehdä, tehtävän tekeminen vaan ei huvittanut, sitä vastoin Miki kyllä keksi että maneesin ovi, joka on ollut aina auki on auki. Eli koiruus otti ja lähti ovesta ulos huiteleen ja juokseen ja korvat katos saman tien. Koira takaisin maneesin ja maneesin ovi kiinni, laitoimme putken ihan lyhyeksi ja jätin Mikin istumaan putken alkuun, missä Miki istuikin hienosti paikallaan. Itse menin putken toiseen päähän ja kutsuin Mikiä, jolloin Miki tuli mutta ei suinkaa putkesta vaan sen ulkopuolelta. Lopulta laitoin targetin putken suulle jolloin Miki meni putken, tämä tehtiin kaksi kertaa ja Mikelsonin treenit loppuivat onnistumiseen.

Vielä 1-2 viikkoa maneesilla ja sitten siirrytään ulos.

sunnuntai 6. huhtikuuta 2008

Hakuilua

Tänää meni treenit kohtuu hyvin, pieniä poikkeuksia lukuunottamatta. Halusin ottaa Mikin viimesenä et ois voinut päästää sen treenien jälkeen menttään viilettään vapaan koirakavereiden kanssa ja lenkkeileen ettei ois tarvinnut mennä autoon, mutta kun saatiin treenit loppumaan niin metsään tulikin jo seuraava hakuporukka, et ei muuta kun koira autoon ja toiseen paikkaa ulkoileen!

Ensimmäisen piston suunnittelin ottavani niin että haen hajun ja palaan takaisin keskilinjalle ja näin teimme. Oli täysin ttuuleton ilma, joten tuuli ei tuonut yhtään apuja. Ensimmäistä maalimiestä piti hieman kiertää ennenkö Miki sai selvän ilmavainun. Lähettäessäni Mikiä keskilinjalta, Miki lähti suoraan maalimiehelle. Kaikki meni hyvin, kunnes olin menossa hakemaan koiraa niin lenkkipolkua pitkin käveli pariskunta koiransa kanssa. Ennenkö sain koiran kiinni se lähti katsomaan lenkkeilevää koiraa. Onneksi pariskunnan mies ajoi Mikin pois niin ettei se päässyt tavoitteeseensa koiran luo, joten palasi takasin mun ja maalimiehen luo.

Toiseen pistoon Miki oli jo suoraan keskilinjalta menossa ja aika pian sai hajun 2maalimiehestä. Palattiin vain hieman takaisinpäin ettei Miki kerkiä touhuamaan kovasti ennen lähetystä. Miki juoksi suoraan maalimiehelle, mutta ennenkö maalimies kerkesi aloittamaan palkkaamista Miki havaitsi seuraavaksi maalimieheksi menevän ja lähti katsomaan häntä. Kun 2. maalimies huusi Mikiä sinne mentiin tuhatta ja saataa, mistä sai kasan nakkeja palkaksi.

Kolmannelle maalimiehelle olin suunnitellut lyhyen matkan ja suoran lähetyksen keskilinjalta. TÄmä sujui ihan hyvin. Miki sai suoraan palkan maalimieheltä ja sillä välin kerkisi seuraava maalimies piiloon.

Viimeiselle maalimiehelle olin valinnut taas pisemmän matkan ja tarkoituksena oli tehdä hajuhaku. Miki sai aika hyvin hajun ja palasimme takaisin päin. Miki otti suoran linjan maalimiehelle. Oli mahtava lopettaa hyvään pistoon. Vaikka viideskin kippo oli varalta en sitä ottanut.

Reeneissä opittua. Miki tekee tällähetkellä hyvällä motivaatiolla, mutta ihmiset eivät ole toisia koiria kivempia. Miki tekee hyvin suoria pistoja. Miki tietää mistä on kyse ja lyhyitä pistoja voi ottaa jo ilman suurempia apuja. Nyt toivotaan seuraaviin treeneihin tuulisempaa ilmaa että saisi tuulesta apua enemmän, voisi sitten lähettää enemmän pelkästään keskilinjalta. Maalimiehistä kaksi oli täysin outoja Mikille joista toinen oli mies. Oli hyvä huomata ettei ole väliä onka maalimies vieras vai tuttu, nainen vai mies. Kolmaskin maalimiehistä (nainen) oli Mikille outo, koska oli nähnyt vaan kerran.

sunnuntai 30. maaliskuuta 2008

Agilityä

No pitänee vain todeta että tänää käytiin reeneissä. Alussa, kun oli meijän vuoro mennä Miki haki kontaktia ja oli innoissaan, ohjaaja totesikin että taitaa olla pinserin päivä. Valitettavasti ei ollut pinserin päivä. Miki odottin hienosti esteen takana ja lähti ylittämään estettä, rima oli aika matalalla, jostain syystä Miki hyppäsi vissiin liian myöhään ja kolautti riman alas. Tämän jälkeen seurasi tapahtumia joista en edes ilkeä kirjoittaa...

Jalan kolautuksen jälkeen kävin ulkona kävelyttään ja katsomassa loukkasiko Miki jalkaansa mutta en huomannut siinä mitään. Loppujen lopuksi tehtiin keppejä ja putki kaksi kertaa, mutta Miki oli todella vaisu. En tiedä mitä tehdä koiran kanssa, lopettaako agility, kun hävettää näyttää naamaansa, yritänkö vielä jatkaa, käytänkö koiran ell kuvauksissa, vai mitä tehdä...

tiistai 25. maaliskuuta 2008

Prrrk

Tänpäivän tokotreenit, no loppu fiilisi jäi huonoksi. Ekassa osiossa tein perusasentoa, vasemmalle kääntymistä peruusasennossa, siinä Miki on kyllä pätevä, koska ei oo koitettu kun muutama kerta, sitten otettiin seisomista ja hyppyä. Seisomisen opettelu on vaiheessa, mutta aika hyvin se meni.

Hyppyä onkin sitten omistaja sössinyt ihan urakalla. Jo pentu aikana sain ohjeeksi valita eri sanan kuin agilityssä niinhän me ollaan sit tehty. Agilityssä käytössä sana hyppy joten tokoon olin valinnut sanan este, kunnes tänää fiksut treenikaveri huomasivat että se kuulostaa samalta kun istu. Eli Miki perusasentoon ja sana este, Miki oli kuulemma näkyvästi yrittänyt istua syvempään ja haki katse kontaktia et mitä nyt... Eli tänää vaihdoimme käsky sanaa, muutaman toiston jälkeen uudella sanalla Miki keksi että mistä on kyse, kyllä mulla on fiksu koiruus, Jotten unohda sanaa se on nyt yli.

Eli eka jakso meni kohtuullisesti, mutta sitten toinen osuus... otin maahan menoja. Itse pitäisi olla tarkempi että Mikillä on ihan oikeasti kyynärätkin maassa ennenkö palkitsen sitä. Lopuksi piti ottaa luoksetuloja. Jätin Mikin istumaan ja kävelin jonkin matkanpäähän ja kutsuin koiran ja se tuli, sitten piti ottaa sama uusiksi. jätin koiran istumaan, johon se jäikin, kävelin matkan x-päähän käännyin, toiselta kentältä kuului koiran ääniä ja Miki sinkaisi sinne... Voi prrr olis tehnyt mieli hirttää koira... Ei muuta kun juoksu jalkaa koiran perässä pitkin kenttää ja kun sain kiinni niin koira autoon. Ens kerralla onkin sitten luottamuspula koiraa kohtaan et pitää varmaan hankkia pitkä liina josta saa koiran kiinni. Raivostuttavaa omistaa koira jolle kaikkein suurin palkka on vapaana juokseminen vaikka koira olis kuinka paastonnut. Toiseksi edes kieltosanat ei koiraa hetkauta vaan sekä kotona, lenkillä että reeneissä mennään machomeiningillä häntä pystyssä vaikka kuinka ois kieltänyt.

sunnuntai 23. maaliskuuta 2008

PItkän perjantain hakuilu

Hakuilusta oli ollut taukoa, kun ei oltu saatu pariin viikkoon sellaista aikaa että olis sopinut niin monelle että kannattaisi lähteä metsään tallomaan. Ryhmässämme oli uusi maalimies, jota tietenkin piti heti testata. Koska oli ollut taukoa olin suunnitellut reenin niin että Anu, Mikille tuttu ja mieluisi olisi ensimmäinen ja viimeinen maalimies, yksi syy tähän oli se ettei Miki vaan lähde alussa heti Anun perään, Anun mennessä piloon.

Jälleen kerran Mikillä kamala kiire hakumetsään, mistä syystä meillä on valjaat hakukäytössä. Autosta ulos tulon jälkeen tuli muutama ilo haukkukin. Ensimmäinen ja toinen maalimies oli jo valmiiksi piiloissa. Anu oli ensimmäinen ja oli umpipiilossa. Kävimme hakemassa hajuhaun Anusta. Miki lähti hyvin suoraa linjaa, jonka jälkeen kaarsi hieman oikealle hakemaan hujuvanaa, tästä Miki meni hyvin piilolle. Toiselle maalimiehelle Miki lähti suoraan ja teki suoran hyvän piston. Oli ihana katsoa kuinka häntä vaan viuhtoi maalimehen syötellessä Mikiä. Kun pääsimme maalimiehelle Miki meinasi varastaa keskilinjalle tai oikeammin Johannan ja Anun perään kun heidän oli tarkoitus mennä piiloon. Kymmenpistettä koiralle, joka kääntyy 180astetta ja palasi mun luo kutsusta.

Kolmannelle maalimiehelle Miki teki myös suoran piston, vaikka maalimies oli aika kaukana ja notkelmassa kuusen ja lakanan alla. Kolmannesta pistosta Miki oli saanut hyvän hajun, koska vinkaisi kun olin viemässä sitä takaisin keskilinjalle lähetys paikkaan. Neljäs pisto oli aika lähelle, luin ehkä hieman väärin koiraa ja palasin aika lyhyen matkan jälkeen takaisin keskilinjalle. Miki lähti hyvin pienenmatkaa suoraan, jonka jälkeen kaarsi vasemmalle, koska ei saanut sieltä hajua palasi suoralle linjalle ja sen yli oikealle, josta sai hyvän hajun, mistä lähtikin suoraa maalimiehelle. Onnistunut pisto vaikka ei ihan täysin suoraan. Reeneistä jäi hyvä maku.

Lauantaina olikin emännä vuoro kouluttautua Pohjoismaiden hallitsevan Mestarin opastamana.

Tottistelua

Keskiviikkona oli pitkästä aikaan NPKH:n porukalla tottistreenit. Innolla odotin että pääsen koittamaan Mikin kanssa seuraamista ja saan siihen vinkkejä, miten parantaa omaa toimintaa, jotta koiran toiminta paranisi, viimeksi kun seuraamis treenistä jäi itelle huono fiilis. Mikillä tuntui olevan motivaatiota tehdä ja touhuta mun kanssa.

Mukavasti sain vinkkejä ja ne vieläpä toimivat, mikä oli aivan mahtavaa. Seuraamis treenistä jäi hyvä fiilis ja saatiin pieniä lyhyitä pätkiä onnistumaan. Pitäisi päästä treenaamaan vaan jonkun valvovan silmän alla, jos sitten pystyisi lopettamaan vähitellen sen koiraan tuijottamisen ja voisi luottaa että koira toimii eikä tarvitsisi painostaa/paineistaa koiraa tujottamalla.

Toinen mihin halusin vinkkejä on luoksetulo. Jälleen kerran Miki jäi hienosti istumaan paikoilleen, tällähetkellä tämä ei ole ainakaan ongelma, vissiin tästä tulee niin paljon reeniä päivittäin että tietää ettei lähde perään. Agilityssä paikaal istuminen ja odottaminen on myös tärkeää ja sitä Miki joutui jo pienenä pentuna harjoittelemaan paljon pentu agilityn merkeissä. Mutta siis asiaan. Käännyin ympäri ja kutsuin Mikin sivulleni, kutsun saatuaan Miki lähti innokkaasti tulemaan luokseni jee tässä vaiheessa olisin halunnut jo tanssi ripaskaa. Ensimmäisen kerran mä mokasin kun ei ollut palkkaa valmiiksi kädessä, tämän tajusin jo jättäessäni Mikiä istumaan, mutta koirasta pois päin kävellessä oli myöhäistä alkaa kaivaan taskuja.

Palkkauksen jälkeen uusi istu käsky ja koiran jätty. Uudelleen luoksetulo, tällöin Miki tuli edelleen innokkaasti, joten vapautin ja palkitsin koiran jo juoksu vaiheessa, että jäisi käsitys että tämä on oikein. Viimeiseksi otin ihan oikeaan paikkaan luoksetulon mikä meni ihan hyvin.

Toisella kertaa autosta tulon jälkeen otin luokse päästävyyttä, tässä Miki istuu mukavasti perusasennossa ja tuijottaa namikättä ei juurikaan ota häiriöö, kun ihmiset tulevat suht lähelle seisomaan ja kääntyvät siitä ympäri.

Sitten otin tietoisen riskin, joka ei kannattanut. Yritin ottaa hieman paikalla makuuta. Käyttettävissä olisi ollut "makuualusta", mutta se haisi liikaa toiselta koiralta, joten hylkäsin sen käytön, niinpä pyysin Mikin kylmälle lumelle, johon sitten meni vaihtelevalla menestyksellä ekasta käskystä ja yritti pinnata niin ettei ainakaan koko masu ole maassa, pienestäkin eleestä/eleeksi luettavasta olisi noussut ylös, tästä taas opimme älä suotta yritä lumella, jotta paikalla makuusta ei tulisi jännittynyttä ja hätäistä. Kaukokäsky maasta itsumaan sujui hyvin. Ennen reenin loppua pyysin muutamaa tarkastamaan Mikin hampaat, lue syötä makupaloja ja nosta huulta, tämä sujui niin kauan kun makupaloja oli saatavilla sen jälkeen kun ne loppu tuli kiire päästä pois tilanteesta. Vielä ennen autoon menoa otin pentu luoksetuloja, jotta jäisi hyvä mieli eikä hampaiden katsomisesta seuraa autoon joutuminen.

"Kotiläksyksi" peruuttamisen reenaaminen.

tiistai 18. maaliskuuta 2008

Agiliitoa 15.3

Mikin viime viikon tahmeudesta ei ollut tietoakaan. Positiivista on että Miki hakee kontaktia, kun odotamme vuoroamme. Välillä jaksan olla ahkera ja tokoilla samalla, kun muut treenaa. En tiedä luetaanko se positiiviseksi, että kun Miki meinasi lauantaina lähteä katsomaan muita, kun olin jälleen kerran hidas siirtymään esteiden takaa uudelleen alkuun suorituspaikalle, sain koiran joka kerta kääntymään takaisin mun luo.

Jälleen kerran treenattiin hyppyjä. Me ei Mikin kanssa tehty enää yksittäistä hyppyä vaan otetaan kaksi kerralla. Miki on myös agility ryhmässä, kuten hakuryhmässäkin, kaikkien hauskuuden kohde. Ohjaaja nauraa joka kerta kun Miki kuvittelee että esteet on tosi ISOJA ja tosi PITKIÄ.

Puomin alastulon kontaktia treenattiin myös, se sujuu mallikkaasti. Miki on oppinut viihtymään alastulolla eikä siitä ole kiire pois. Itsenäisesti harjoiteltiin keppejä, mutta ne ei vielä suju kovin hyvin. Jos vähennän käsi apuja niin Miki ei mee oikeisiin väleihin. Joten tarvitsisin itselleni malttia. Tarkoituksena olis kyllä ostaa harjanvarsia ja rakentaa omaan pihaan 6 kepin ryhmä. Toko esteen rakentaminenkin on edelleen vaiheessa, ollut viime syksystä. Hienot piirrustukset oon miehille tehnyt mut ne on pitänyt talon rakentamista tärkeenpänä kun meijän estettä, ei voi ymmärtää...

Ensimmäistä kertaa otettiin muuria. Otin Mikin kanssa heti hypyt niin että ensin este ja perään muuri. Miki hyppäsi muurin todella korkeelta ja vauhdikkaasti. Ohjaaja nauroi et koira vissiin luuli et sen pitää hypätä muuri sivutolppien korkeudelta. Otettiin muuria uudelleen ja jostain syystä se olikin hankala, vaihdoinko itse ohajuspuolta vai mikä tuli. Tosin olen tasaisesti yrittänyt ohjata kaikkia esteitä molemmin puolin.

Lopussa otettiin keinua, joka oli Mikille aivan uusi. Keinu oli myös aikalainen jännityksen paikka, vaikka sitä hidastettiin alas meno vaiheessa. Keinulle menokin otettiin pöydän päältä eikä maasta. Toivottavasti ens kerralla jatketaan keinulla harjoituksia ettei siitä tulisi kauhun paikka. Kun lopetin treenit keinulla oletin, tätä ei pitäisi tehdä, että Miki seuraa mua hihnan ja takin luokse, mutta toisin kävi. Miki karautti maneesin ovesta vapauteen ja juoksi pitkin tietä vuhvutellen, sinänsä hyvä loppu verkka, mutta olisi senkin voinut hoitaa hallitummin.

torstai 13. maaliskuuta 2008

Torstai tottitelua

Tänää piti olla tiistaiset NPKH:n tottistreenit. Mulla oli isot suunnitelmat, kun edellinen kerta oli menny päin jotakin sen nartun takia ja perjantaina ei päästy treeneihin. Miki paastosi tavanomaiseen treenipäivä tapaan edellisestä illasta. Päivällä tuli viesti että treenit peruttu, no joo siinä menikin taas ne hienot suunnitelmat ja motivaatio kotiharjoittelulle oli nolla.

Koska oli torstai ja ylökin torstai tottikset päätin mennä kurjasta ilmata huolimatta sinne. Päivän teema oli seuraaminen ja kontakti, joten aika hyvä aihe, varsinkin kun olin juurikin suunnitellkut tekeväni seuraamista Mikin kanssa treeneissä.

Edellisen kerran torstaitottiksissa oli aivan loistava vetäjä joka antoi henkilökohtaista palautetta liikeen suorituksen aikana. Sain viimeksi torstai tottiksissa juuri palautetta seuraamisesta mmk. palkan paikasta ja siitä kun itse laahustan. Ylökin torstaitottiksissa on aina kysymysmerkki millainen on ohjaaja, koska ne vaihtuvat ja myös se minkä kokoinen on ryhmä.

Mikillä oli aika rankka päivä takana, kun oltiin oltu aamulla lenkillä, eilen leikitty Milan kanssa ja tänääkin Mila tuli meille 4 aikaan ja lähti meijän kanssa torstaitottiksiin (klo19), toki Anu oli mukana. Miki oli jotenkin tosi tahmea. Kaikki kunnia koiralle kuitenkin siitä kuinka hyvin se otti kontaktia pitkin treeniä ja jopa suostui paikalla makuuseen kurjasta kelistä huolimatta, tosin inhottavuutta pyrin minimoimaan laittamalla takin päälle (masun alla suoja) ja valitsemalla mahdollisimman kuivan kohan rivistä. Olin suorastaan ylpeä kuinka Miki makasi nätisti paikallaan ja piti kontaktia vaikka viereinen koira ei pysynyt maassa.

Seuraaminen sitä vastoin... koska meitä oli paljon ei ohjaaja kerennyt kiinnittämään meidän tekemisiin huomiota. Seuraaminen tehtiin pujottelemalla muita koiria. Tämä sinänsä sujui niin ettei Miki edes yrittänyt ottaa muihin koiriin huomiota, mutta innokasta seuraaminen ei ollut. Seuraamiseen olisin juurikin halunnut ulkopuolisia silmiä, mutta tällä kertaa ei ohjaaja kerinnyt katsomaan, korjaamaan tai antamaan vinkkiä. Kerran erikseen pyysin jolloin hän ehdotti että kävelisin nopeammin, tämän seurauksena Miki alkoi jätättämään enkä saanut taas ohjetta miten olisin voinut korjata, loppu treenin aikana lukuisista seuraamis harjoituksista huolimatta en saanut kommenttia enkä palautetta. Toivottavasti en nyt vaan menny koiran seuraamista pilaamaan...

Hyvää seuraamisessa on se että Miki lähes poikkeuksetta menee perusasentoon kun pysähdyn, eikä tarvitse siihen erillistä käskyä. Miki myös jää istumaan paikoilleen, käskyn kuultuaan, vaikka mä jatkaisin matkaa, tämä ei kyllä mikään alokasluokan liike, mutta kuitenkin. Liikkeestä maahan menoakin harjoiteltiin, mutta ei mikään piseri ystävällinen ilma joten parasta osaamista ei tullut esille.

Positiivinen ja huomion arvoinen asia on että luoksepäästävyys sujuu jo aika hyvin, Miki istuu perusasennossa ja ottaa kontaktia muhhhun vaikka en kokoaikaa anna namiakaan. Reenin lopuksi yksi kouluttajista katsoi Mikin hampaitakin (lue syötteli makupalaa ja siinä lomassa nosti huulta) tämäkin sujui jo paljon paremmin, joten edistystä tapahtuu. Tämä reeniä näyttelyä varten, toivottavasti joskus uskaltaudumme kehään asti.

sunnuntai 9. maaliskuuta 2008

Agility

Pentu agilityssä kävimme Mikin kanssa alkeet ja muutamia jatkokursseja, kunnes tuli murkkuikä tai jokin muu: "minua ei jaksa kiinnostaa mitä minulta halutaan". Sillon päätin lopettaa agilityn ja pitää siitä taukoa. Nyt aloitimme 3viikkoa sitten agilityn alkeiskurssin. 2kertaa meni loistavasti Miki muisti esteet, puhisi intoa, kuunteli ja otti kontaktia. 2hypyn sarja ei tuottanut ongelmia, pussiin mentiin vanhasta tottumuksesta, puomin alastulon kontakti oli mukava paikka, kepitkin mentiin omistajan sähläilystä huolimatta kohtuullisesti.

Tänää oli agilityn kolmaskerta ja koira oli kuin rauhoittavia syönyt. Kun ensimmäisen kerran irroitin Miki hihnasta muut koirat olisi kiinnostanut, mamman makkarat ei niinkään. Vauhtia en meinannut saada millään koko koiraan, oli kuin pinskun joka tavallisesti juoksee iloisesti jalat olisi liimattu lattiaan. Joka kerta kun olisin kaivanut namia tai hetkenkin vilkuillut muualle kuin yrittänyt innostaa Mikiä juoksemaan koira olisi häipännyt, pussiin ei meinannut mennä toiselta puolelta ollenkaan vaan ohi olisi ollut kivempi juosta.

Meidän odotellessamme vuoroa yritin tottistella, kehua ja palkita Mikiä, mutta välillä tuntui kun Miki olisi unohtanut jopa miten istutaan, myös kurssin vetäjä oli kummissaan. Puomin alastulon Miki teki taas mallikkaasti mutta samantien kun kuului sana mennään, Miki häippäsi kävi jopa maneesin ulkopuolella haisteleen, arvatkaapa vaan kuinka monesti laskin kymmeneen jotta olisi saanut luoksetulo käskyn edes jokseenkin kuulostamaan innostuneelta. Onneksi pääsimme lopettamaan treenin onnistuneisiin suorituksiin pituus ja samalla linjalla sitten putki. Autoon meno olikin sitten taas toinen juttu...

Tottistelua!

Päätin aloittaa treenipäiväkirjan pidon, josko sitten treenaaminen olisi tarkoituksen mukaisempaa eikä tulisi tehtyä niin että otampa makkaran käteeni ja teen jotain. Mitäköhän se jotain olisi tänää, mikäköhän sen tarkoitus on, no tehään nyt vaan jotain ja syödään makkaraa.

Miki käy tiistaisin tottistelemassa Nokian palveluskoiraharrastajien ryhmässä. Ryhmässä tehdään töitä aina koira kerrallaan, muiden koirat odottavat autossa. Kerralla tehdään muutama juttu ja sitten koira siirretään autoon ja muiden koirat tekee välissä ja taas otetaan koira autosta tekeen töitä. Silloin kun oma koira treenaa muut katsovat, sanovat kommenteeja ja antavat vinkkejä, miki on todella hyvä. Reeneissä pääsee myös keskittyyn vaan omiin juttuihin, koska häiriötä ei juuri ole. Joka kerta itse suunnitellaan mitä teen tänää koiran kanssa, koska ryhmämme koirat ovat eri vaiheessa toko uraansa.

Mikin kanssa käyn myös tottistelemassa aina välillä Ylöjärven koirakerhon torstai tottiksissa, jossa töitä tehdään niin että kaikkien koirat tekee yhtäaikaa, sielä saa hyvää häiriö treeniä, mutta pitäjästä riippuen ei aina saa henkilökohtaisia kommentteja ja saattaa palkata koiraa myös värästä tavasta toimia. Jos meinaa tokoa harrastaa toden teolla niin asioiden suorittaminen alusta asti oikealla tavalla olisi järkevää.

Tiistaina menimme tottisreeneihin. "Asia mukaisesti" Miki ei saanut aamuruokaa, jotta mun makkarat kiinnostaisivat. Olin suunnitellut päivän ohjelmaksi seuraamista, koska edellisellä viikolla sain torstai tottiksissa palautetta että itse laahusta ja namikäden paikka oli hieman huonossa kohdassa. Toinen mitä olin ajatellut ottaa oli luoksetulo, koska edellisellä viikolla Miki jäi vain istumaan hämmentyneenä paikoilleen, kun kutsuin sitä luokseni eikä suinkaan juossut iloisesti sivulleni perusasentoon. Myös seisomista olimme harjoitelleen kuluneella viikolla.

Innostus tiistain tottisteluun hävisi hyvin pian otettuani koiran autosta. PK-puolen harrastaja oli käynyt leikittämässä juoksusta narttuaan meidän kentällä juuri enne meidän reenivuoron alkua. Seksuaalinen urokseni ei suostunut juurikaan A) nostamaan päätään lumihankesta B) ottamaan kontaktia C) syömään makkaraa joten treenaamisesta ei tullut mitään. Peruspentu kontakti harjoituksetkaan eivät juurikaan tuottaneet tulos, tokon hyppyeste, joka Miki "kengurulle" on helppo juttu, ei onnistunut. Joten tiistai treenien tulos, jäi hyvin olemattomaksi eikä me sitten loppujen lopuksi juuri tehty mitään vaan ajoin turhaan 1h jotta oltas voitu treenata.