maanantai 23. kesäkuuta 2008

Agility

Sunnuntaina oli agilitytreenit. Miki oli ollut Jounin kanssa mökkeilemässä torstaista launataihin, kun mä oon ollut juhannuksen yötöissä, joten nähtiin Mikin kanssa vasta sunnuntai aamuna ennekö menin nukkumaan. Miki oli koko päivän väsynyt, kuten myös minä, joten yhtä lenkkiä Mikin ja Milan kanssa nukuttiin koko päivä. Hiljaa mielessäni mietin treeneihin lähtiessäni, mitäköhän niistä tulee ja jaksetaanko kumpikaan tehdä mitään.

Treenit alkoi lupaavasti sillä Miki hyppäsi äidin auton takapenkiltä ilman lupaa = ennenkö kerkesin laittamaan hihnan kiinni, vapauteen. Kyllä mua hävetti sillä säännöt nimenomaan kieltää koiran pitämisen vapaana muuta kuin koiran suorittaessa rataa. Päätin olla kutsumatta Mikiä autolle, sillä siitä olisi seurannut epäonnistuminen luoksetulossa, niinpä näytin Mikille suunnan metsään, johon mentiin sitten ilman hihnaa lämmittelylenkille, missä Miki tuli iloisesti aina kutsuttaessa luokse. Tämä oli heti parempi alku treeneille.

Tänää meitä oli 5 koirakkoa. Vissiin Miki oli niin ihmeissään mun kanssa puuhaamisesta, että vaan haki koko treenin ajan kontaktia kuin kysyen mitä saan tehdä ja teki kaikki tosi mahtavasti eikä edes yrittänyt hävitä mihinkään. Aivan mahtava tunne, vitsi kun onnistuttas aina näin hyvin.

Reeneissä tehtiin keinua pöydältä maahan, vanha tuttu sekä uutena versiona keinua maasta pöydälle, mikä myös sujui kun vanhalta tekijältä. Multa meinas lähteä jalat alta kun sanoin Mikille vanhaan tapaan odota kesken keinun että se hidastaisi ja keinu saisi laskeutua hitaasti (ohjaaja laskee keinun hitaasti) ja koira pysähty kuin seinään, uskomaton en ois ikinä uskonut et Miki tekisi noin hienosti tämän eikä ole aikaisemmin niin hienosti hidastanutkaan.

Keinun lisäksi tehtiin hyppy, hyppy, putki, pussia, joka menui hienosti. Palkkasin tässä Mikiä kinder-munalla, joka toimii hyvin näissä vahti jutuissa, koska lelujen perään Miki iei lähde. Koska edelliskerralla A-este oli ollut kauhistus niin tehtiin loivempaa A-estettä, joka meni mallikkaasti. Ensimmäisellä kerralla Mikiä jännitti ja jalat tärisi eikä meinannut namitkaan maistua, seuraavilla kerroilla ei nameja edes huomattu vaan juostiin iloisesti alastulo kontaktille odottamaan. Tästä lähtien vien koiran aina muutamaksi ppäiväksi hoitoon/annan Jounille paikkaan johon en mee jos treenit alkaa sujuun näin hyvin.

keskiviikko 18. kesäkuuta 2008

Agility

Sunnuntaina tehtiin agilityssä kontaktiesteitä ja keppejä. Kontaktiesteistä otettiin keinua pöydältä sekä puomin alastuloa pöydältä ja A-estettä ihan A-esteenä. Puomin alastulossa ensimmäisen kerran Miki meni aivan omissa maailmoissaa, sen jälkeen keskittyi kuuntelemaan ja meni hienosti. Keinu meni ihan kohtuullisesti ja Miki alkaa pikkuhilja oppimaan luvan odottamista keinun laskeuduttua. A-este oli Mikille kauhistus, kuten monelle muullekin. Mikiä palkittiin siitä jo että se uskalsi nousta niin ylös että takajalat koskettivat A-estettä, jonka jälkeen se pyydettiin pois, tätä tehtiin muutama toista ja sitten lopetettiin, ensi kerralla koitetaan loivempaa A:ta.

Kepit on meille se haaste ja vaikeus. Olen tehnyt mökin pihalle 6kepin virityksen, joita Miki tekee vinkulelun perässä hirmuisella vauhdilla, agility/treenitilanteisse lelut ei kiinnosta, mutta mökin pihassa ne on kivoja. Agilitykentällä Mikin keppien tekeminen on kuin hidastetusta elokuvasta, eikä namit saati sitten lelut tunnu kiinnostavan. Sunnuntaina Miki sylkäisi namin suustaan, jolloin vetäjä epäili nameissa olevan, joo kyllä huonoja nameja, kun olin keittänyt sydäntä, joten vika oli tuskin niissäkään. Vika ei voinut olla myöskään siinä ettei koiran olisi ollut nälkä sillä Miki oli syönyt edellisen kerran kunnolla perjantai-iltana eli oli ollut lähes 48h syömässä, koska ruoka ei ollut kelvannut. Ruuassakaan tuskin on ollut vikaa, koska se oli lihaa ja nappuloita, jotka Miki on yleensä syönyt.

Keppi asiaa pohtiessani muistin että Miki teki pentuna alkuun niitä hienosti, mutta murkkuiässä ennenkö lopettiin agility sitä ei huvittanut mennä niitä, jolloin silloinen vetäjä ehdotti että laitetaan hihna niin Miki ei pääse karkuun ja kun hän oli laittamassa hihnaa Miki yritti purra, jolloin hän antoi Mikille kurin palautuksen, joten olisiko tämä koiran muistissa ja sen takia kepit treenissä on tylsät vaikka sekä treenipaikka että vetäjä on eri... Nyt mennää keppejä isojen kehujen ja namien kanssa ja mökin pihassa nautitaan niistä leikkimällä ja tehään niitä isolla vauhdilla.

Viime viikon hakutreenit

Muistellaanpa viime viikon hakutreenejä ennen tämän päivän koitosta! Meillä oli viime viikolla taas kokeneempi hakuilija mukana, joka sanoi että ehdottomasti kaikki maalimiehet takalinjalle, koska kisoissakin maalimiehet on takana. Mikillä oli taas rullakaulassa, mikä hyvää tässä vaiheessa on se ettei Miki häiriinny/reagoi rullaan mitenkään.

Tehtiin viime viikolla niin että haimme hajun kakkosmaalimiehestä ensin, jonka jälkeen haimme ykkösmaalimiehestä hajun, tämän jälkeen lähtin Mikin ensin ykkösmaalimiehelle ja sen jälkeen kakkosmaalimiehelle. Molemmat maalimiehet Miki löysi mutta mm. suoruudessa oli toivomisen varaa, kuten myös omassa lähettämisessäni. Kolmosmaalimiehestä hain yksinään hajun, Miki hieman hämäänty, kun Piia käveli meidän kanssa kohti maalimiestä, kuitenkin löysi maalimiehen, nelosmaalimiehelle Miki meni hienosti, joten siihen oli hyvä lopettaa.

Tänää aijon ottaa samanlailla kun viime viikolla että haen hajun ensin kakkosmaalimiehestä ja tämän jälkeen ykkösmaalimiehestä ja jos tämä menee hyvin otan samalla tavalla kolmos ja nelosmaalimiehet. Ulkona vaan sataa täysillä vettä joten pinserin motivaatio hakuiluun vesisateessa ei ole ihan huippua.

keskiviikko 4. kesäkuuta 2008

kesäkuun ensimmäinen agility

Taukoa agilitystä oli pari viikkoa, kun edellisellä viikolla meillä oli menoa. Reeneissä oli 90asteen kulmaa hypyillä sekä putkeen pimeestä kulmasta menoa. Muut olivat tehneet näitä edellisellä kerralla. Miki meni kohtuullisen hyvin temput, mutta hallinta ja hihnanlaitto säätö oli taas pakko vääntää läpi.

Hakuilua

Tänää oli taas kokeneempi hakutreeneissä. Ennen treenenihin lähtöä Miki kyllä vartioi porukoilla niin tehokkaasti asuntoa, että mietin onko järkeä viedä sitä mihinkään reenaamaan, vai syökö se ihmisiä. Olin keittänyt päivän treeniä varten kieltäkin että on kunnon herkkua, kun viimeksi Miki ei taas pysynyt maaalimiehillä.

Autossa mulla oli taas matkassa molemmat koirat, sillä Anun oli tarkoitus tulla Milaa hakuiluttaan hieman myöhässä tai mä olisin hakuillut Milankin kanssa. Olin päättänyt ottaa Mikille vain kaksi pistoa, varuiksi oli kolmas kippo. Autosta ulos otettaessa Miki ei suostunut koskemaankaan kieleen, ei myöskään lämmittely vaiheessa, ainoastaa sillä oli kova kiire metsään, joten mun epäilyt vaan kasvoivat. Maalimies käyttäytyminen oli yksi päivän epäilyistä, koska viimeksi Miki oli hieman päällekäyvä kahdella ensimmäisellä maalimiehellä.

Molemmat pistot tehtiin samoihin paikkoihin, missä edelliselläkin oli ollut maalimiehet. Ensimmäiseksi maalimieheksi olin päättänyt ottaa Mikille mieleisen ja tutun Anun. Hajua hakiessani Mikiä lähti keskilinjalta innokkaasti metsään, mutta matkalla olisi kiinnostanut vaan maassa olevat koiran hajut. Hajun saatuaan palattiin keskilinjalle, jossa Miki piippasi sen merkiksi että joku puuttui joukosta. Lähetin Mikin maalimiehelle aivan etutakakulmaan, jonne Miki teki hienon suoran piston. Maalimies käyttäytyminen oli lähes mallikasta eikä Anulle ollut tullut tunnetta että koiran ahdistaa, tosin enemmän olisi voinut pysyä taastu vielä maan pinnalla.

Kakkospisto hajuhakemisineen olisi voinut olla lähes tulkoon oppikirjasta, myös maalimies käyttäytyminen oli esimerkillistä. HYVÄ MIKI. Kun kaikki maalimiehet oli löytynyt annoin kaikille hakuryhmäläisille nameja, joita he sitten syöttelivät Mikille, jotta Miki tottuisi vieraisiin käsiin. Mikillä oli nyt toista kertaa rullakaulassa "koristeena", tämä ei Mikiä hetkauta eikä koira ole sitä huomaavinaankaan, joten kaikki toistaiseksi hyvin.

Viestikurssi

Viime viikolla olin kaksipäiväisellä viestikurssilla. Tiistaina oli teoriaa ja torstaina oli käytäntöä. Kurssin pitivät YLÖK:läiset Katriina ja Tomi Nummela, joiden koira on viestin käyttövalio, joten hyvin osaavat kouluttajat.

Olin Anun ja Milan kanssa kurssilla, koska epäilin ettei Mikistä tähän hommaan olisi. Jounin kanssa ollaan joskus juoksutettu Mikiä meijän väliä, jolloin se on ihan hyvin mennyt. Mila vaan on niin ihana makkara ja ihmismotivoitunut koiruus. Milan kanssa reeni sujui todella hyvin, hieman mielummin Mila juoksi mun luokse kun Anun luokse, mistä tämäkin nyt johtuu mene ja tiedä.

Miki oli autossa mukana, koska olin päättänyt ottaa sen kanssa toko-estettä. Koska Miki oli mukana koitettiin Anun kanssa ottaa myös sillä viesti pätkää näköyhteydellä. Anu vei Mikin metsä päähän, josta Anu lähetti Mikin mun luokse. Miki lähti ensin hyvin etenemään, mutta kun kuuli mun kehut lähti juoksemaa suoraan pellollem josta sain sitä sitten metsästää, kun kutsuista huolimatta ei tullut lähellekään mua. Mun luota Miki taas juoksi hienosti Anun luokse, mutta taas oli ongelma vastassa kun olis pitänyt juosta mun luokse. Tässä vaiheessa totesin ettei tästä koirasta tuu viestikoiraa. Grillikanakaan ei kiinnostanut, vaikka normaalisti Mikille suurta herkkua, kaiken lisäksi Mikiä oli paastotettu lähes vuorokausi, joten nälkä ois pitänyt olla, mutta kun ei niin ei.

Kurssin jälkeen otettiin Mikin knassa toko estettä, mutta sekin on tehtävä hihnassa, sillä muuten Miki lähti huiteleen. Kun koiralla on hihna/naru perässä se pysyy paremmin lähellä, kun tietää että sen saa kiinni. Olenko itsevarmempi silloin vai tietääkö koira että on turha yrittää kovin kauas nyt on ohut naruperässä, mene ja tiedä. Tokoeste esteenä meni ihsn hyvin.