Torstai tottitelua

Tänää piti olla tiistaiset NPKH:n tottistreenit. Mulla oli isot suunnitelmat, kun edellinen kerta oli menny päin jotakin sen nartun takia ja perjantaina ei päästy treeneihin. Miki paastosi tavanomaiseen treenipäivä tapaan edellisestä illasta. Päivällä tuli viesti että treenit peruttu, no joo siinä menikin taas ne hienot suunnitelmat ja motivaatio kotiharjoittelulle oli nolla.

Koska oli torstai ja ylökin torstai tottikset päätin mennä kurjasta ilmata huolimatta sinne. Päivän teema oli seuraaminen ja kontakti, joten aika hyvä aihe, varsinkin kun olin juurikin suunnitellkut tekeväni seuraamista Mikin kanssa treeneissä.

Edellisen kerran torstaitottiksissa oli aivan loistava vetäjä joka antoi henkilökohtaista palautetta liikeen suorituksen aikana. Sain viimeksi torstai tottiksissa juuri palautetta seuraamisesta mmk. palkan paikasta ja siitä kun itse laahustan. Ylökin torstaitottiksissa on aina kysymysmerkki millainen on ohjaaja, koska ne vaihtuvat ja myös se minkä kokoinen on ryhmä.

Mikillä oli aika rankka päivä takana, kun oltiin oltu aamulla lenkillä, eilen leikitty Milan kanssa ja tänääkin Mila tuli meille 4 aikaan ja lähti meijän kanssa torstaitottiksiin (klo19), toki Anu oli mukana. Miki oli jotenkin tosi tahmea. Kaikki kunnia koiralle kuitenkin siitä kuinka hyvin se otti kontaktia pitkin treeniä ja jopa suostui paikalla makuuseen kurjasta kelistä huolimatta, tosin inhottavuutta pyrin minimoimaan laittamalla takin päälle (masun alla suoja) ja valitsemalla mahdollisimman kuivan kohan rivistä. Olin suorastaan ylpeä kuinka Miki makasi nätisti paikallaan ja piti kontaktia vaikka viereinen koira ei pysynyt maassa.

Seuraaminen sitä vastoin... koska meitä oli paljon ei ohjaaja kerennyt kiinnittämään meidän tekemisiin huomiota. Seuraaminen tehtiin pujottelemalla muita koiria. Tämä sinänsä sujui niin ettei Miki edes yrittänyt ottaa muihin koiriin huomiota, mutta innokasta seuraaminen ei ollut. Seuraamiseen olisin juurikin halunnut ulkopuolisia silmiä, mutta tällä kertaa ei ohjaaja kerinnyt katsomaan, korjaamaan tai antamaan vinkkiä. Kerran erikseen pyysin jolloin hän ehdotti että kävelisin nopeammin, tämän seurauksena Miki alkoi jätättämään enkä saanut taas ohjetta miten olisin voinut korjata, loppu treenin aikana lukuisista seuraamis harjoituksista huolimatta en saanut kommenttia enkä palautetta. Toivottavasti en nyt vaan menny koiran seuraamista pilaamaan...

Hyvää seuraamisessa on se että Miki lähes poikkeuksetta menee perusasentoon kun pysähdyn, eikä tarvitse siihen erillistä käskyä. Miki myös jää istumaan paikoilleen, käskyn kuultuaan, vaikka mä jatkaisin matkaa, tämä ei kyllä mikään alokasluokan liike, mutta kuitenkin. Liikkeestä maahan menoakin harjoiteltiin, mutta ei mikään piseri ystävällinen ilma joten parasta osaamista ei tullut esille.

Positiivinen ja huomion arvoinen asia on että luoksepäästävyys sujuu jo aika hyvin, Miki istuu perusasennossa ja ottaa kontaktia muhhhun vaikka en kokoaikaa anna namiakaan. Reenin lopuksi yksi kouluttajista katsoi Mikin hampaitakin (lue syötteli makupalaa ja siinä lomassa nosti huulta) tämäkin sujui jo paljon paremmin, joten edistystä tapahtuu. Tämä reeniä näyttelyä varten, toivottavasti joskus uskaltaudumme kehään asti.