Unohtunut hakuilu...

Sunnuntaina pääsimme pitkästä aikaa hakuilemaan, ajattelin ottaa Mikille aika helpot perustreenit koska taukoa oli ollut. Ajattelin että koira on ehkä jo unohtanut koko touhun. Treeniporukassamme oli myös uus ihminen, joten oli taas mielenkiintoista nähdä Mikin reagtio uudellaihmisellä.

Autosta päästyään Miki veti kuin viimeistä päivää kohti hakumetsää, joten pelko siitä, ettei se muistais mistä on kysymys, oli turha. Ykköspiston halusin pitää helppona peruskamana, joten äijä 50metriin tai hiukan kauemmas. Maasto ei ollut mitään tasaista kangas metsää muttei myöskään kovin hankala kulkuista. Kävin hakemassa hajun äijältä ja palasin keskilinjalle lähettämään koiran. Miki pinkoi kun viimeistä päivää suoraan maalimiehelle, jipii, Miki ei myöskäänpunkenut syliin, mutta malttamattomasti olisi kyllä syönyt molemmat kipot. Tänää mulla oli kaksi kippoa maalimiehillä, ensimmäisen kipon missä oli vähän kissanruokaa sai antaa heti ja toisesta oli tarkoitus syötellä, kunnes pääsin paikalle.

Toinen ja kolmas oli tarkoitus ottaa hieman vaikeutetusti, mutta koska piilot ei ollutkaan siten kun olin ajatellut otin myös ne yksittäisinä. Kakkosmaalimies oli meidän reeniryhmässämme uusi. Ennen Miki on hyvin varovaisesti mennyt uuden maalimiehen luokse ja varoen syönyt namit tai mielummin vaikka lähtenyt vähän kauemmas haahuileen otettuaan yhden namin tai sitten lähtenyt mua vastaan, tänää tätä ongelmaa ei ollut. Maalimies kehui kuinka hienosti Miki oli ollut, Miki ei myöskään pitänyt mitään kiirettä maalimieheltä pois, joten hieno juttu. Tuttujen maalimiesten kanssa kun tuppaa välillä oleen ongelmaan syliin tulosssa ja koko naaman putsauksessa, joten on hyvä että kisoissa, jos sinne joskus päästään, on tuntemattomat maalimiehet. Kolmas äijä oli ihan hyvä peruspisto.