sunnuntai 30. maaliskuuta 2008

Agilityä

No pitänee vain todeta että tänää käytiin reeneissä. Alussa, kun oli meijän vuoro mennä Miki haki kontaktia ja oli innoissaan, ohjaaja totesikin että taitaa olla pinserin päivä. Valitettavasti ei ollut pinserin päivä. Miki odottin hienosti esteen takana ja lähti ylittämään estettä, rima oli aika matalalla, jostain syystä Miki hyppäsi vissiin liian myöhään ja kolautti riman alas. Tämän jälkeen seurasi tapahtumia joista en edes ilkeä kirjoittaa...

Jalan kolautuksen jälkeen kävin ulkona kävelyttään ja katsomassa loukkasiko Miki jalkaansa mutta en huomannut siinä mitään. Loppujen lopuksi tehtiin keppejä ja putki kaksi kertaa, mutta Miki oli todella vaisu. En tiedä mitä tehdä koiran kanssa, lopettaako agility, kun hävettää näyttää naamaansa, yritänkö vielä jatkaa, käytänkö koiran ell kuvauksissa, vai mitä tehdä...

tiistai 25. maaliskuuta 2008

Prrrk

Tänpäivän tokotreenit, no loppu fiilisi jäi huonoksi. Ekassa osiossa tein perusasentoa, vasemmalle kääntymistä peruusasennossa, siinä Miki on kyllä pätevä, koska ei oo koitettu kun muutama kerta, sitten otettiin seisomista ja hyppyä. Seisomisen opettelu on vaiheessa, mutta aika hyvin se meni.

Hyppyä onkin sitten omistaja sössinyt ihan urakalla. Jo pentu aikana sain ohjeeksi valita eri sanan kuin agilityssä niinhän me ollaan sit tehty. Agilityssä käytössä sana hyppy joten tokoon olin valinnut sanan este, kunnes tänää fiksut treenikaveri huomasivat että se kuulostaa samalta kun istu. Eli Miki perusasentoon ja sana este, Miki oli kuulemma näkyvästi yrittänyt istua syvempään ja haki katse kontaktia et mitä nyt... Eli tänää vaihdoimme käsky sanaa, muutaman toiston jälkeen uudella sanalla Miki keksi että mistä on kyse, kyllä mulla on fiksu koiruus, Jotten unohda sanaa se on nyt yli.

Eli eka jakso meni kohtuullisesti, mutta sitten toinen osuus... otin maahan menoja. Itse pitäisi olla tarkempi että Mikillä on ihan oikeasti kyynärätkin maassa ennenkö palkitsen sitä. Lopuksi piti ottaa luoksetuloja. Jätin Mikin istumaan ja kävelin jonkin matkanpäähän ja kutsuin koiran ja se tuli, sitten piti ottaa sama uusiksi. jätin koiran istumaan, johon se jäikin, kävelin matkan x-päähän käännyin, toiselta kentältä kuului koiran ääniä ja Miki sinkaisi sinne... Voi prrr olis tehnyt mieli hirttää koira... Ei muuta kun juoksu jalkaa koiran perässä pitkin kenttää ja kun sain kiinni niin koira autoon. Ens kerralla onkin sitten luottamuspula koiraa kohtaan et pitää varmaan hankkia pitkä liina josta saa koiran kiinni. Raivostuttavaa omistaa koira jolle kaikkein suurin palkka on vapaana juokseminen vaikka koira olis kuinka paastonnut. Toiseksi edes kieltosanat ei koiraa hetkauta vaan sekä kotona, lenkillä että reeneissä mennään machomeiningillä häntä pystyssä vaikka kuinka ois kieltänyt.

sunnuntai 23. maaliskuuta 2008

PItkän perjantain hakuilu

Hakuilusta oli ollut taukoa, kun ei oltu saatu pariin viikkoon sellaista aikaa että olis sopinut niin monelle että kannattaisi lähteä metsään tallomaan. Ryhmässämme oli uusi maalimies, jota tietenkin piti heti testata. Koska oli ollut taukoa olin suunnitellut reenin niin että Anu, Mikille tuttu ja mieluisi olisi ensimmäinen ja viimeinen maalimies, yksi syy tähän oli se ettei Miki vaan lähde alussa heti Anun perään, Anun mennessä piloon.

Jälleen kerran Mikillä kamala kiire hakumetsään, mistä syystä meillä on valjaat hakukäytössä. Autosta ulos tulon jälkeen tuli muutama ilo haukkukin. Ensimmäinen ja toinen maalimies oli jo valmiiksi piiloissa. Anu oli ensimmäinen ja oli umpipiilossa. Kävimme hakemassa hajuhaun Anusta. Miki lähti hyvin suoraa linjaa, jonka jälkeen kaarsi hieman oikealle hakemaan hujuvanaa, tästä Miki meni hyvin piilolle. Toiselle maalimiehelle Miki lähti suoraan ja teki suoran hyvän piston. Oli ihana katsoa kuinka häntä vaan viuhtoi maalimehen syötellessä Mikiä. Kun pääsimme maalimiehelle Miki meinasi varastaa keskilinjalle tai oikeammin Johannan ja Anun perään kun heidän oli tarkoitus mennä piiloon. Kymmenpistettä koiralle, joka kääntyy 180astetta ja palasi mun luo kutsusta.

Kolmannelle maalimiehelle Miki teki myös suoran piston, vaikka maalimies oli aika kaukana ja notkelmassa kuusen ja lakanan alla. Kolmannesta pistosta Miki oli saanut hyvän hajun, koska vinkaisi kun olin viemässä sitä takaisin keskilinjalle lähetys paikkaan. Neljäs pisto oli aika lähelle, luin ehkä hieman väärin koiraa ja palasin aika lyhyen matkan jälkeen takaisin keskilinjalle. Miki lähti hyvin pienenmatkaa suoraan, jonka jälkeen kaarsi vasemmalle, koska ei saanut sieltä hajua palasi suoralle linjalle ja sen yli oikealle, josta sai hyvän hajun, mistä lähtikin suoraa maalimiehelle. Onnistunut pisto vaikka ei ihan täysin suoraan. Reeneistä jäi hyvä maku.

Lauantaina olikin emännä vuoro kouluttautua Pohjoismaiden hallitsevan Mestarin opastamana.

Tottistelua

Keskiviikkona oli pitkästä aikaan NPKH:n porukalla tottistreenit. Innolla odotin että pääsen koittamaan Mikin kanssa seuraamista ja saan siihen vinkkejä, miten parantaa omaa toimintaa, jotta koiran toiminta paranisi, viimeksi kun seuraamis treenistä jäi itelle huono fiilis. Mikillä tuntui olevan motivaatiota tehdä ja touhuta mun kanssa.

Mukavasti sain vinkkejä ja ne vieläpä toimivat, mikä oli aivan mahtavaa. Seuraamis treenistä jäi hyvä fiilis ja saatiin pieniä lyhyitä pätkiä onnistumaan. Pitäisi päästä treenaamaan vaan jonkun valvovan silmän alla, jos sitten pystyisi lopettamaan vähitellen sen koiraan tuijottamisen ja voisi luottaa että koira toimii eikä tarvitsisi painostaa/paineistaa koiraa tujottamalla.

Toinen mihin halusin vinkkejä on luoksetulo. Jälleen kerran Miki jäi hienosti istumaan paikoilleen, tällähetkellä tämä ei ole ainakaan ongelma, vissiin tästä tulee niin paljon reeniä päivittäin että tietää ettei lähde perään. Agilityssä paikaal istuminen ja odottaminen on myös tärkeää ja sitä Miki joutui jo pienenä pentuna harjoittelemaan paljon pentu agilityn merkeissä. Mutta siis asiaan. Käännyin ympäri ja kutsuin Mikin sivulleni, kutsun saatuaan Miki lähti innokkaasti tulemaan luokseni jee tässä vaiheessa olisin halunnut jo tanssi ripaskaa. Ensimmäisen kerran mä mokasin kun ei ollut palkkaa valmiiksi kädessä, tämän tajusin jo jättäessäni Mikiä istumaan, mutta koirasta pois päin kävellessä oli myöhäistä alkaa kaivaan taskuja.

Palkkauksen jälkeen uusi istu käsky ja koiran jätty. Uudelleen luoksetulo, tällöin Miki tuli edelleen innokkaasti, joten vapautin ja palkitsin koiran jo juoksu vaiheessa, että jäisi käsitys että tämä on oikein. Viimeiseksi otin ihan oikeaan paikkaan luoksetulon mikä meni ihan hyvin.

Toisella kertaa autosta tulon jälkeen otin luokse päästävyyttä, tässä Miki istuu mukavasti perusasennossa ja tuijottaa namikättä ei juurikaan ota häiriöö, kun ihmiset tulevat suht lähelle seisomaan ja kääntyvät siitä ympäri.

Sitten otin tietoisen riskin, joka ei kannattanut. Yritin ottaa hieman paikalla makuuta. Käyttettävissä olisi ollut "makuualusta", mutta se haisi liikaa toiselta koiralta, joten hylkäsin sen käytön, niinpä pyysin Mikin kylmälle lumelle, johon sitten meni vaihtelevalla menestyksellä ekasta käskystä ja yritti pinnata niin ettei ainakaan koko masu ole maassa, pienestäkin eleestä/eleeksi luettavasta olisi noussut ylös, tästä taas opimme älä suotta yritä lumella, jotta paikalla makuusta ei tulisi jännittynyttä ja hätäistä. Kaukokäsky maasta itsumaan sujui hyvin. Ennen reenin loppua pyysin muutamaa tarkastamaan Mikin hampaat, lue syötä makupaloja ja nosta huulta, tämä sujui niin kauan kun makupaloja oli saatavilla sen jälkeen kun ne loppu tuli kiire päästä pois tilanteesta. Vielä ennen autoon menoa otin pentu luoksetuloja, jotta jäisi hyvä mieli eikä hampaiden katsomisesta seuraa autoon joutuminen.

"Kotiläksyksi" peruuttamisen reenaaminen.

tiistai 18. maaliskuuta 2008

Agiliitoa 15.3

Mikin viime viikon tahmeudesta ei ollut tietoakaan. Positiivista on että Miki hakee kontaktia, kun odotamme vuoroamme. Välillä jaksan olla ahkera ja tokoilla samalla, kun muut treenaa. En tiedä luetaanko se positiiviseksi, että kun Miki meinasi lauantaina lähteä katsomaan muita, kun olin jälleen kerran hidas siirtymään esteiden takaa uudelleen alkuun suorituspaikalle, sain koiran joka kerta kääntymään takaisin mun luo.

Jälleen kerran treenattiin hyppyjä. Me ei Mikin kanssa tehty enää yksittäistä hyppyä vaan otetaan kaksi kerralla. Miki on myös agility ryhmässä, kuten hakuryhmässäkin, kaikkien hauskuuden kohde. Ohjaaja nauraa joka kerta kun Miki kuvittelee että esteet on tosi ISOJA ja tosi PITKIÄ.

Puomin alastulon kontaktia treenattiin myös, se sujuu mallikkaasti. Miki on oppinut viihtymään alastulolla eikä siitä ole kiire pois. Itsenäisesti harjoiteltiin keppejä, mutta ne ei vielä suju kovin hyvin. Jos vähennän käsi apuja niin Miki ei mee oikeisiin väleihin. Joten tarvitsisin itselleni malttia. Tarkoituksena olis kyllä ostaa harjanvarsia ja rakentaa omaan pihaan 6 kepin ryhmä. Toko esteen rakentaminenkin on edelleen vaiheessa, ollut viime syksystä. Hienot piirrustukset oon miehille tehnyt mut ne on pitänyt talon rakentamista tärkeenpänä kun meijän estettä, ei voi ymmärtää...

Ensimmäistä kertaa otettiin muuria. Otin Mikin kanssa heti hypyt niin että ensin este ja perään muuri. Miki hyppäsi muurin todella korkeelta ja vauhdikkaasti. Ohjaaja nauroi et koira vissiin luuli et sen pitää hypätä muuri sivutolppien korkeudelta. Otettiin muuria uudelleen ja jostain syystä se olikin hankala, vaihdoinko itse ohajuspuolta vai mikä tuli. Tosin olen tasaisesti yrittänyt ohjata kaikkia esteitä molemmin puolin.

Lopussa otettiin keinua, joka oli Mikille aivan uusi. Keinu oli myös aikalainen jännityksen paikka, vaikka sitä hidastettiin alas meno vaiheessa. Keinulle menokin otettiin pöydän päältä eikä maasta. Toivottavasti ens kerralla jatketaan keinulla harjoituksia ettei siitä tulisi kauhun paikka. Kun lopetin treenit keinulla oletin, tätä ei pitäisi tehdä, että Miki seuraa mua hihnan ja takin luokse, mutta toisin kävi. Miki karautti maneesin ovesta vapauteen ja juoksi pitkin tietä vuhvutellen, sinänsä hyvä loppu verkka, mutta olisi senkin voinut hoitaa hallitummin.

torstai 13. maaliskuuta 2008

Torstai tottitelua

Tänää piti olla tiistaiset NPKH:n tottistreenit. Mulla oli isot suunnitelmat, kun edellinen kerta oli menny päin jotakin sen nartun takia ja perjantaina ei päästy treeneihin. Miki paastosi tavanomaiseen treenipäivä tapaan edellisestä illasta. Päivällä tuli viesti että treenit peruttu, no joo siinä menikin taas ne hienot suunnitelmat ja motivaatio kotiharjoittelulle oli nolla.

Koska oli torstai ja ylökin torstai tottikset päätin mennä kurjasta ilmata huolimatta sinne. Päivän teema oli seuraaminen ja kontakti, joten aika hyvä aihe, varsinkin kun olin juurikin suunnitellkut tekeväni seuraamista Mikin kanssa treeneissä.

Edellisen kerran torstaitottiksissa oli aivan loistava vetäjä joka antoi henkilökohtaista palautetta liikeen suorituksen aikana. Sain viimeksi torstai tottiksissa juuri palautetta seuraamisesta mmk. palkan paikasta ja siitä kun itse laahustan. Ylökin torstaitottiksissa on aina kysymysmerkki millainen on ohjaaja, koska ne vaihtuvat ja myös se minkä kokoinen on ryhmä.

Mikillä oli aika rankka päivä takana, kun oltiin oltu aamulla lenkillä, eilen leikitty Milan kanssa ja tänääkin Mila tuli meille 4 aikaan ja lähti meijän kanssa torstaitottiksiin (klo19), toki Anu oli mukana. Miki oli jotenkin tosi tahmea. Kaikki kunnia koiralle kuitenkin siitä kuinka hyvin se otti kontaktia pitkin treeniä ja jopa suostui paikalla makuuseen kurjasta kelistä huolimatta, tosin inhottavuutta pyrin minimoimaan laittamalla takin päälle (masun alla suoja) ja valitsemalla mahdollisimman kuivan kohan rivistä. Olin suorastaan ylpeä kuinka Miki makasi nätisti paikallaan ja piti kontaktia vaikka viereinen koira ei pysynyt maassa.

Seuraaminen sitä vastoin... koska meitä oli paljon ei ohjaaja kerennyt kiinnittämään meidän tekemisiin huomiota. Seuraaminen tehtiin pujottelemalla muita koiria. Tämä sinänsä sujui niin ettei Miki edes yrittänyt ottaa muihin koiriin huomiota, mutta innokasta seuraaminen ei ollut. Seuraamiseen olisin juurikin halunnut ulkopuolisia silmiä, mutta tällä kertaa ei ohjaaja kerinnyt katsomaan, korjaamaan tai antamaan vinkkiä. Kerran erikseen pyysin jolloin hän ehdotti että kävelisin nopeammin, tämän seurauksena Miki alkoi jätättämään enkä saanut taas ohjetta miten olisin voinut korjata, loppu treenin aikana lukuisista seuraamis harjoituksista huolimatta en saanut kommenttia enkä palautetta. Toivottavasti en nyt vaan menny koiran seuraamista pilaamaan...

Hyvää seuraamisessa on se että Miki lähes poikkeuksetta menee perusasentoon kun pysähdyn, eikä tarvitse siihen erillistä käskyä. Miki myös jää istumaan paikoilleen, käskyn kuultuaan, vaikka mä jatkaisin matkaa, tämä ei kyllä mikään alokasluokan liike, mutta kuitenkin. Liikkeestä maahan menoakin harjoiteltiin, mutta ei mikään piseri ystävällinen ilma joten parasta osaamista ei tullut esille.

Positiivinen ja huomion arvoinen asia on että luoksepäästävyys sujuu jo aika hyvin, Miki istuu perusasennossa ja ottaa kontaktia muhhhun vaikka en kokoaikaa anna namiakaan. Reenin lopuksi yksi kouluttajista katsoi Mikin hampaitakin (lue syötteli makupalaa ja siinä lomassa nosti huulta) tämäkin sujui jo paljon paremmin, joten edistystä tapahtuu. Tämä reeniä näyttelyä varten, toivottavasti joskus uskaltaudumme kehään asti.

sunnuntai 9. maaliskuuta 2008

Agility

Pentu agilityssä kävimme Mikin kanssa alkeet ja muutamia jatkokursseja, kunnes tuli murkkuikä tai jokin muu: "minua ei jaksa kiinnostaa mitä minulta halutaan". Sillon päätin lopettaa agilityn ja pitää siitä taukoa. Nyt aloitimme 3viikkoa sitten agilityn alkeiskurssin. 2kertaa meni loistavasti Miki muisti esteet, puhisi intoa, kuunteli ja otti kontaktia. 2hypyn sarja ei tuottanut ongelmia, pussiin mentiin vanhasta tottumuksesta, puomin alastulon kontakti oli mukava paikka, kepitkin mentiin omistajan sähläilystä huolimatta kohtuullisesti.

Tänää oli agilityn kolmaskerta ja koira oli kuin rauhoittavia syönyt. Kun ensimmäisen kerran irroitin Miki hihnasta muut koirat olisi kiinnostanut, mamman makkarat ei niinkään. Vauhtia en meinannut saada millään koko koiraan, oli kuin pinskun joka tavallisesti juoksee iloisesti jalat olisi liimattu lattiaan. Joka kerta kun olisin kaivanut namia tai hetkenkin vilkuillut muualle kuin yrittänyt innostaa Mikiä juoksemaan koira olisi häipännyt, pussiin ei meinannut mennä toiselta puolelta ollenkaan vaan ohi olisi ollut kivempi juosta.

Meidän odotellessamme vuoroa yritin tottistella, kehua ja palkita Mikiä, mutta välillä tuntui kun Miki olisi unohtanut jopa miten istutaan, myös kurssin vetäjä oli kummissaan. Puomin alastulon Miki teki taas mallikkaasti mutta samantien kun kuului sana mennään, Miki häippäsi kävi jopa maneesin ulkopuolella haisteleen, arvatkaapa vaan kuinka monesti laskin kymmeneen jotta olisi saanut luoksetulo käskyn edes jokseenkin kuulostamaan innostuneelta. Onneksi pääsimme lopettamaan treenin onnistuneisiin suorituksiin pituus ja samalla linjalla sitten putki. Autoon meno olikin sitten taas toinen juttu...

Tottistelua!

Päätin aloittaa treenipäiväkirjan pidon, josko sitten treenaaminen olisi tarkoituksen mukaisempaa eikä tulisi tehtyä niin että otampa makkaran käteeni ja teen jotain. Mitäköhän se jotain olisi tänää, mikäköhän sen tarkoitus on, no tehään nyt vaan jotain ja syödään makkaraa.

Miki käy tiistaisin tottistelemassa Nokian palveluskoiraharrastajien ryhmässä. Ryhmässä tehdään töitä aina koira kerrallaan, muiden koirat odottavat autossa. Kerralla tehdään muutama juttu ja sitten koira siirretään autoon ja muiden koirat tekee välissä ja taas otetaan koira autosta tekeen töitä. Silloin kun oma koira treenaa muut katsovat, sanovat kommenteeja ja antavat vinkkejä, miki on todella hyvä. Reeneissä pääsee myös keskittyyn vaan omiin juttuihin, koska häiriötä ei juuri ole. Joka kerta itse suunnitellaan mitä teen tänää koiran kanssa, koska ryhmämme koirat ovat eri vaiheessa toko uraansa.

Mikin kanssa käyn myös tottistelemassa aina välillä Ylöjärven koirakerhon torstai tottiksissa, jossa töitä tehdään niin että kaikkien koirat tekee yhtäaikaa, sielä saa hyvää häiriö treeniä, mutta pitäjästä riippuen ei aina saa henkilökohtaisia kommentteja ja saattaa palkata koiraa myös värästä tavasta toimia. Jos meinaa tokoa harrastaa toden teolla niin asioiden suorittaminen alusta asti oikealla tavalla olisi järkevää.

Tiistaina menimme tottisreeneihin. "Asia mukaisesti" Miki ei saanut aamuruokaa, jotta mun makkarat kiinnostaisivat. Olin suunnitellut päivän ohjelmaksi seuraamista, koska edellisellä viikolla sain torstai tottiksissa palautetta että itse laahusta ja namikäden paikka oli hieman huonossa kohdassa. Toinen mitä olin ajatellut ottaa oli luoksetulo, koska edellisellä viikolla Miki jäi vain istumaan hämmentyneenä paikoilleen, kun kutsuin sitä luokseni eikä suinkaan juossut iloisesti sivulleni perusasentoon. Myös seisomista olimme harjoitelleen kuluneella viikolla.

Innostus tiistain tottisteluun hävisi hyvin pian otettuani koiran autosta. PK-puolen harrastaja oli käynyt leikittämässä juoksusta narttuaan meidän kentällä juuri enne meidän reenivuoron alkua. Seksuaalinen urokseni ei suostunut juurikaan A) nostamaan päätään lumihankesta B) ottamaan kontaktia C) syömään makkaraa joten treenaamisesta ei tullut mitään. Peruspentu kontakti harjoituksetkaan eivät juurikaan tuottaneet tulos, tokon hyppyeste, joka Miki "kengurulle" on helppo juttu, ei onnistunut. Joten tiistai treenien tulos, jäi hyvin olemattomaksi eikä me sitten loppujen lopuksi juuri tehty mitään vaan ajoin turhaan 1h jotta oltas voitu treenata.