Tottistelua

Keskiviikkona oli pitkästä aikaan NPKH:n porukalla tottistreenit. Innolla odotin että pääsen koittamaan Mikin kanssa seuraamista ja saan siihen vinkkejä, miten parantaa omaa toimintaa, jotta koiran toiminta paranisi, viimeksi kun seuraamis treenistä jäi itelle huono fiilis. Mikillä tuntui olevan motivaatiota tehdä ja touhuta mun kanssa.

Mukavasti sain vinkkejä ja ne vieläpä toimivat, mikä oli aivan mahtavaa. Seuraamis treenistä jäi hyvä fiilis ja saatiin pieniä lyhyitä pätkiä onnistumaan. Pitäisi päästä treenaamaan vaan jonkun valvovan silmän alla, jos sitten pystyisi lopettamaan vähitellen sen koiraan tuijottamisen ja voisi luottaa että koira toimii eikä tarvitsisi painostaa/paineistaa koiraa tujottamalla.

Toinen mihin halusin vinkkejä on luoksetulo. Jälleen kerran Miki jäi hienosti istumaan paikoilleen, tällähetkellä tämä ei ole ainakaan ongelma, vissiin tästä tulee niin paljon reeniä päivittäin että tietää ettei lähde perään. Agilityssä paikaal istuminen ja odottaminen on myös tärkeää ja sitä Miki joutui jo pienenä pentuna harjoittelemaan paljon pentu agilityn merkeissä. Mutta siis asiaan. Käännyin ympäri ja kutsuin Mikin sivulleni, kutsun saatuaan Miki lähti innokkaasti tulemaan luokseni jee tässä vaiheessa olisin halunnut jo tanssi ripaskaa. Ensimmäisen kerran mä mokasin kun ei ollut palkkaa valmiiksi kädessä, tämän tajusin jo jättäessäni Mikiä istumaan, mutta koirasta pois päin kävellessä oli myöhäistä alkaa kaivaan taskuja.

Palkkauksen jälkeen uusi istu käsky ja koiran jätty. Uudelleen luoksetulo, tällöin Miki tuli edelleen innokkaasti, joten vapautin ja palkitsin koiran jo juoksu vaiheessa, että jäisi käsitys että tämä on oikein. Viimeiseksi otin ihan oikeaan paikkaan luoksetulon mikä meni ihan hyvin.

Toisella kertaa autosta tulon jälkeen otin luokse päästävyyttä, tässä Miki istuu mukavasti perusasennossa ja tuijottaa namikättä ei juurikaan ota häiriöö, kun ihmiset tulevat suht lähelle seisomaan ja kääntyvät siitä ympäri.

Sitten otin tietoisen riskin, joka ei kannattanut. Yritin ottaa hieman paikalla makuuta. Käyttettävissä olisi ollut "makuualusta", mutta se haisi liikaa toiselta koiralta, joten hylkäsin sen käytön, niinpä pyysin Mikin kylmälle lumelle, johon sitten meni vaihtelevalla menestyksellä ekasta käskystä ja yritti pinnata niin ettei ainakaan koko masu ole maassa, pienestäkin eleestä/eleeksi luettavasta olisi noussut ylös, tästä taas opimme älä suotta yritä lumella, jotta paikalla makuusta ei tulisi jännittynyttä ja hätäistä. Kaukokäsky maasta itsumaan sujui hyvin. Ennen reenin loppua pyysin muutamaa tarkastamaan Mikin hampaat, lue syötä makupaloja ja nosta huulta, tämä sujui niin kauan kun makupaloja oli saatavilla sen jälkeen kun ne loppu tuli kiire päästä pois tilanteesta. Vielä ennen autoon menoa otin pentu luoksetuloja, jotta jäisi hyvä mieli eikä hampaiden katsomisesta seuraa autoon joutuminen.

"Kotiläksyksi" peruuttamisen reenaaminen.