maanantai 23. kesäkuuta 2008

Agility

Sunnuntaina oli agilitytreenit. Miki oli ollut Jounin kanssa mökkeilemässä torstaista launataihin, kun mä oon ollut juhannuksen yötöissä, joten nähtiin Mikin kanssa vasta sunnuntai aamuna ennekö menin nukkumaan. Miki oli koko päivän väsynyt, kuten myös minä, joten yhtä lenkkiä Mikin ja Milan kanssa nukuttiin koko päivä. Hiljaa mielessäni mietin treeneihin lähtiessäni, mitäköhän niistä tulee ja jaksetaanko kumpikaan tehdä mitään.

Treenit alkoi lupaavasti sillä Miki hyppäsi äidin auton takapenkiltä ilman lupaa = ennenkö kerkesin laittamaan hihnan kiinni, vapauteen. Kyllä mua hävetti sillä säännöt nimenomaan kieltää koiran pitämisen vapaana muuta kuin koiran suorittaessa rataa. Päätin olla kutsumatta Mikiä autolle, sillä siitä olisi seurannut epäonnistuminen luoksetulossa, niinpä näytin Mikille suunnan metsään, johon mentiin sitten ilman hihnaa lämmittelylenkille, missä Miki tuli iloisesti aina kutsuttaessa luokse. Tämä oli heti parempi alku treeneille.

Tänää meitä oli 5 koirakkoa. Vissiin Miki oli niin ihmeissään mun kanssa puuhaamisesta, että vaan haki koko treenin ajan kontaktia kuin kysyen mitä saan tehdä ja teki kaikki tosi mahtavasti eikä edes yrittänyt hävitä mihinkään. Aivan mahtava tunne, vitsi kun onnistuttas aina näin hyvin.

Reeneissä tehtiin keinua pöydältä maahan, vanha tuttu sekä uutena versiona keinua maasta pöydälle, mikä myös sujui kun vanhalta tekijältä. Multa meinas lähteä jalat alta kun sanoin Mikille vanhaan tapaan odota kesken keinun että se hidastaisi ja keinu saisi laskeutua hitaasti (ohjaaja laskee keinun hitaasti) ja koira pysähty kuin seinään, uskomaton en ois ikinä uskonut et Miki tekisi noin hienosti tämän eikä ole aikaisemmin niin hienosti hidastanutkaan.

Keinun lisäksi tehtiin hyppy, hyppy, putki, pussia, joka menui hienosti. Palkkasin tässä Mikiä kinder-munalla, joka toimii hyvin näissä vahti jutuissa, koska lelujen perään Miki iei lähde. Koska edelliskerralla A-este oli ollut kauhistus niin tehtiin loivempaa A-estettä, joka meni mallikkaasti. Ensimmäisellä kerralla Mikiä jännitti ja jalat tärisi eikä meinannut namitkaan maistua, seuraavilla kerroilla ei nameja edes huomattu vaan juostiin iloisesti alastulo kontaktille odottamaan. Tästä lähtien vien koiran aina muutamaksi ppäiväksi hoitoon/annan Jounille paikkaan johon en mee jos treenit alkaa sujuun näin hyvin.

Ei kommentteja: