Nuka on nyt käynyt kolmekertaa agilityn 1-jatkolla. Voin vaan todeta että neidin kanssa on aivan unelma harrastaa agilityä, vaikka neiti onkin vähän "liian nopea" ainakin välillä. Nuka on tarpeeksi ahne unohtaakseen kaiken ympärillä tapahtuvan ja keskittyy ainoastaan muhun ja mun maksa/sydän yms herkkuihin ja yhdessä tekemiseen.
Kahtena kertana meitä on ollut vaan kaksi koiraa, toinen on vuoden ikäinen terrieri uros, jolla on omaa kivaa. Nuka ei oo kertaakaan lähtenyt omille teilleen tai jos on lähtenyt niin ainoastaan oikaissut namikipolleen. Olemme tehneet jo aika pitkiä hyppy & putki ratoja, keppejä olemme tehneet vinokepeillä, joka on mulle ja Nukalle uusitapa, sillä alkeiskurssilla teimme kujakeppejä, jolloin Nukasta tuli keppihullu =), olemme myös tehneet puomia, mulle aivan uudella tavalla.
Tänää en itse päässyt agilityyn vaan mieheni oli sielä. Hänkin kehui Nukaa taitavaksi ja tottelevaiseksi, aivan erilainen harrastuskaveri kun Mikelson on ollut.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti