Treenitauko loppuui

Mikille tuli treenitaukoa heinäkuunloppu ja elokuun alku kaikista harrastuksista, omien kiireiden vuoksi. Agilityssä oltiin oltu viimeksi heinäkuun 13 päivä ja tänää oltiin pitkästä aikaa. 4 viikon aikana ryhmä oli edennyt rataharjoitteluun.

Tänää ratana oli puomi, hyppy, putki, muuri, pituus, putki. Hieman jännitti, koska en oikeesti ollut tehnyt koiran kanssa mitään kuukauteen en eagilityä, en hakua, enkä tokoa. Ensin otin Mikin kanssa muistin virkistykseksi putkea, mihn se meni melkein ennenkö kerkisin pyytämäänkään. Seuraavaksi otin putki, muuri, minkä Miki kiersi. Muuria oltiin tehty Mikin kanssa kerran joskus talvella maneesissa. Tehtiin muuri ja pituus ensin sitten yksittäisinä esteinä tänää ja kerran kokeilemisen jälkeen ne sujui jo mukavasti. Otettiin vielä reeni pätkänä putki, muuri, pituus, putki, joka meni mukavasti. Sitten radan kimppuun...

Ohjasin Mikin puomille, jonka ylös menossa hieman epävarmuutta ja hitautta, mutta kun pääsi ylös niin vauhti löytyi ja sain mennä vauhdilla palkkaamaan alas menolle, missä muutama nami ja rata jatkui. Ensimmäinen ohjaus hypylta putkelle oli mulla myöhässä ja samalla alkoi radan reunalta kuulua koiran haukuntaa, mihin Miki reagoi nopeasti ja mä hitaasti enkä saanut kiinni narusta, joten sain käydä hakemassa koiran radan reunalta. Ja eikun uusiksi seuraavalla kerralla olin itse nopeampi ja rata sujui hyvin.

Toisella kerralla Miki teki loisto alastulon puomilta ja loisto rataa, mutta sitten ite myöhästyin hieman jälkimmäiseen putkeen ohjaamisella. Kaikesta huolimatta Miki meni putkeen ja lopetimme radan hyvillä fiiliksillä. Kantakti koiralla oli parempaa kuin kuukausi sitten. Tätä on varmaan edesauttanut omaan kotiin muuttaminen ja oman oman kodin säännöillä eläminen.

Miki hetkeksi autoon ja tämän jälkeen harjoiteltiin keinun alastuloa. Miki meni kamalalla vaudilla kohti pöytää, jonne se sitten hyppäsikin innokkaasti. Mikin odotellessa pöydällä aloittamista kurssinvetäjä sai päähänsä vaihtaa keinussa puolta menemällä keinun ja pöydän välistä pienestä tilasta. Miki koki tämän uhkaavana ja ilman varoitusta nappasi ohjaajaa, tämä tietää todennäköisesti meidän agilityn harrastuksen loppua ja ryhmästä ulos lentämistä. Tähän asti kurssin vetäjä on aina seissyt keinun vieressä ja hidastanut sen alastuloa, mutta koskaan aikaisemmin mitään vastaavaa ei ole ollut vaan Miki on suhtautunut neutraalisti häneen. Kurssin vetäjä on myös aina vaihtanut puolta kiertämällä pöydän takaa eikä mennyt välistä. Tilanteen jälkeen Miki vaan heilutti häntäänsä.

Me reenasimme Mikin kansa keinua sitten niin että laskin itse kädelläni keinun yläpään pöydälle ja Miki meni tästä keinulle, pari kertaa myös Miki itse läppäsi keinun pöydälle ja meni sen siitä. Onneksi olimme tehneet keinua ennenkin niin ettei sen paukahdusta maahan oltu kokonaan hidastettu ei pamahdus ollut mikään uusi juttu Mikille. Välikohtausta lukuunottamatta keinutreeni meni hyvin, vaikka alkuunsa Mikillä oli kova kiire targetille, parin kerran jälkeen sain sen paremmin kuuntelemaan odota käskyä.

Muut meni radan vielä toiseen suuntaan, mutta koska me oltiin viimeisenä eikä ohjaaja katsonut kelloa, jäi meiltä tekemättä rata toisinpäin, sillä seuraavat tulivat jo radalle.